sunnuntaina, syyskuuta 23, 2012

Kantarelleja venäläisittäin

Muutama vuosi takaperin olin töissä Venäjällä, joten pääsin tutustumaan sikäläisiin ihmisiin ja heidän tapoihinsa. Etenkin ruokailutottumukset kiinnostivat, etenkin kun ne joiltakin osin poikkeavat omistani melkoisesti. Venäläisen keittiötaiturin kolme kulmakiveä ovat ruokaöljy, valkosipuli ja tumma leipä. Valkosipuli on yleismauste, jonka parantavia ominaisuuksia ylistetään, ja venäläinen tumma leipä on olennainen osa jokaista ateriaa. Se on vaaleampaa ja makeampaa kuin suomalainen ruisleipä, ja sen kuuluu ehdottomasti olla päiväntuoretta, mikä ei olekaan mikään ongelma, sillä leipä on hullunhalpaa ja sitä myydään lähes jokaisessa kadunkulman kioskissa. Jos venäläiseen kadunmieheen on uskominen, niin jokainen ruoka-aine on jollakin tapaa "terveysvaikutteinen" tai lääkkeeseen verrattava, esimerkiksi mustan kaviaarin uskotaan nostavan veren hemoglobiinia, minkä vuoksi lääkäritkin määrävät sitä yleisesti potilailleen. Rytmihäiriöistä kärsivälle henkilölle taasen määrätään 100 grammaa kuivattuja aprikooseja päivässä, koska ne sisältävät runsaasti kaliumia, joka on tärkeää sydänlihaksen toiminnalle. Halvan auringonkukkaöljyn terveysvaikutukset eivät minulle täysin selvinneet, mutta varmastikin ne ovat huomattavat, mikäli ne ovat suoraan verrannolliset öljyn käyttömääriin. Yleensä sitä lotrataan ruokaan kuin ruokaan niin paljon, että muut ainekset uivat siinä.

Huolimatta siitä, että ruoka yritetään hukuttaa öljyyn, se on yleensä hyvin maustettua ja erittäin herkullisen makuista. Suomalaiseen suuhun sopivaa siitä saa, kun vähentää öljyn määrän kymmenesosaan. Erityisesti mieleeni on jäänyt syksyinen peruna-kantarellipaistos, jota teen usein huonoina sienivuosina tai kun sieniretken tuloksena on vain pari kantarellia. Myös pakastetuista kantarelleista se onnistuu. Ruuan juju on siinä, että kantarellien maku uutetaan ruokaöljyyn, josta se sitten imeytyy perunoihin, niin että koko ruoka maistuu miedosti kantarelleille.


Venäläinen kantarelli-perunapaistos


Kuori ja lohko raakoja perunoita 2-3 kpl per ruokailija.

Kuumenna paistinpannussa ruokaöljyä. Venäläisessä versiossa öljyä on vähintään puoli litraa, suomalaisessa puolisen desilitraa.

Lisää muutama puhdistettu ja lohkottu kantarelli ja anna niiden kypsyä miedolla lämmöllä 10-15 min.

Voit myös ensin keittää kantarelleja kymmenisen minuuttia vedessä, jolloin niitä ei tarvitse paistaa öljyssä niin kauan aikaa.

Lisää yksi sipuli renkaina ja raa´at perunalohkot.

Anna kypsyä miedolla lämmöllä välillä sekoittaen, niin että perunat eivät tartu pohjaan.

Kun perunat ovat kypsiä, mausta suolalla ja pippurilla. Nauti ruisleivän kera.



Lisukkeeksi sopii venäläinen versio porkkanaraasteesta:

Raasta kaksi isoa porkkanaa raastinraudan hienolla terällä.
Purista sekaan muutama valkosipulin kynsi.
Sekoita joukkoon reilusti majoneesia.

(Julkaistu alunperin 4.10.2005 Kuusenkerkkä-blogissa)

Lipstikka - parempaa kuin Knorr

Lipstikka on vanha monivuotinen rohtoyrtti, joka kasvaa metriseksi pensaaksi. Se lähtee kasvuun aikaisin keväällä, heti kun maa on sulanut, ja kasvaa syksyn pakkasiin asti. Sen maku on voimakas sekoitus selleriä, persiljaa ja purjoa - maku kuin lihaliemessä. Itse asiassa en ole enää vuosiin ostanut kaikenlaisia lisäaineita sisältäviä lihaliemikuutioita, sillä lipstikka korvaa ne paremmin kuin hyvin. Se sopii mausteeksi kaikkiin liha- ja kasvisruokiin, mutta siitä saa myös herkullista lipstikkakeittoa. Sitä voi säilöä pakastamalla ja kuivaamalla. Nykyään onkin jo myytävänä kuivattua lipstikkaa ja taimiakin saa ostaa taimimyymälöistä. Yleensä kaikissa ohjeissa varoitellaan lipstikan olevan niin voimakas mauste, että yksi lehti riittää perheelle koko talveksi. Minulle se ei riitä edes yhteen ateriaan. Lehdet ja varret kannattaa kuitenkin käyttää mahdollisimman nuorina, sillä täysikokoisina ne ovat kitkeriä. Kaivan aina pensaan juurelta nuoria vaaleampia ja mehukkaampia versoja, joiden maku on miedompi mutta raikkaampi. Niitä kasvaa myöhäissyksyyn asti, sitä enemmän mitä enemmän niitä käyttää. Lipstikasta jää käsiin voimakas aromi ja ruuassa sen tuoksu kiihottaa ruokahalua. Mainio mauste!


Hurmaava lipstikkakeitto

Silppua kaksi isoa sipulia.
Kerää muutama nuori lipstikan verso ja silppua ne pieniksi.
Freesaa sipulia oliiviöljyssä kattilassa hetki ja lisää sitten lipstikkasilppu. Anna hautua hetken.
Lisää puolisen litraa kiehuvaa vettä ja keitä sipulit pehmeiksi.
Kaada kattilan sisältö tehosekoittimeen ja jauha hienoksi soseeksi.
Kaada sose takaisin kattilaan, lisää vettä tai maitoa puolisen litraa ja anna kuumentua kiehuvaksi.
Lisää puoli pakettia mustaleimaista koskenlaskijaa tai muuta sulatejuustoa ja anna sulaa liemeen.
Suurusta keitto vesilasilliseen sekoitetuilla vehnäjauhoilla.
Tarkista maku, lisää suolaa tarvittaessa.
Nauti höyryävän kuumana paahdetun ruisleivän kera.

(Julkaistu alunperin 30.9.2005 Kuusenkerkkä-blogissa)

Ylistys tomaateille

Tänä vuonna on tullut paljon tomaatteja. Kasvihuone pullistelee kirsikka-, luumu- ja pihvitomaatteja. Kylvin siemenet huhtikuussa pieniin potteihin ja koulin taimet toukokuussa vahvaan multaan, johon sekoitin kompostia, palanutta hevosenlantaa ja kaupan turvemultaa. Asuinhuoneissa on aina liian lämmin ja kuiva ilma pienille taimille, joten niitä kuolee joka vuosi noin puolet itäneiden siementen määrästä – huolellisista huoltotoimenpiteistä huolimatta tai ehkä niiden vuoksi. Niinpä kylvän aina valtaisan määrän siemeniä ja keväisin on asunnon kaikkien ikkunoiden edessä röykkiöt taimilaatikoita. Osa laatikoista roikkuu katosta ripustettujen narujen varassa ikkunan puolivälissä, osa laatikoista on ikkunalautojen tasalla. Näkymä on kuin suoraan venäläisen datshnikin olohuoneesta, joka pullistelee erikokoisia ja –näköisiä taimia odottamassa datshan puutarhaan siirtoa.

Mutta tomaateista siis. Kesäkuun alussa, kun yöpakkasten vaara oli jo ohi, istutin taimet kasvihuoneeseen. Juurille annoin kourallisen kanankakkaa ja tuhdin annoksen kompostia. Kastelin mullan läpimäräksi ja koko kesän annoin vettä vain kerran viikossa, mutta silloinkin reilusti. Kastelujen välillä multa kuivahti pinnasta mutta säilyi muhevan kosteana pinnan alla. Heti istutuksen ja ensimmäisen kastelun jälkeen riensin leikkaamaan nurmikkoa, jotta sain arvokasta ruohosilppua taimien juurelle. Minulla on keräävä ruohonleikkuri ja kaikki ruohosilppu menee hyötykäyttöön. Se on arvokasta typpilannoitusta kasveille ja lisäksi silppukerros kasvien juurilla estää maan kuivumisen sekä rikkaruohojen kasvamisen. Silppukerros hupenee kesän mittaan mutta onneksi se on lisääntyvä luonnonvara, jota käytän miltein kaikille kasvihuoneen ja kasvimaan kasveille. Lisälannoitteeksi tein nokkosvettä. Keräsin ämpärillisen nuoria nokkosia ja täytin ämpärin vedellä. Sekoitin cocktailia päivittäin. Kahdessa viikossa nokkoset olivat lionneet veteen, joka oli muuttunut myrkynvihreäksi haisevaksi liejuksi. Laimensin sitä kastelukannuun noin 1:10 suhteessa eli täyteen kastelukannuun lorautin vajaan litran nokkosvettä ja annoin taimille aina kastelun jälkeen. Tomaatit ovat varsin työläitä kasvatteja, sillä niistä pitää poistaa varkaita vähän väliä, korkeat lajikkeet pitää sitoa kasvamaan ylöspäin ja kasvihuoneen lämpötila pitää saada mahdollisimman tasaiseksi. Yöllä on tietenkin viileämpää kuin päivällä, mutta se ei haittaa niin kauan kuin mittari pysyy plussan puolella. Päivällä aurinko porottaa muovihuoneen tulikuumaksi, joten sinne pitää saada kunnollinen tuuletus. Sateisina kesinä ja syksyllä taas on riesana liika kosteus, jota torjutaan myös tuuletuksella. Kosteus mädättää tomaatteja ja aiheuttaa muitakin kasvitauteja, mikä on yksi syy siihen että kastelen vain kerran viikossa. Loppukesästä taimiin yleensä ilmestyy jonkin otuksen, ilmeisesti perhosen munia ja toukkia, jotka pitää hävittää välittömästi jos mielii saada satoa. Muniin tehoaa vesisuihku, joten vedän vesiletkun kasvihuoneeseen ja ruiskutan taimet huolellisesti läpi pienellä paineella. Jos jokunen toukka selviää suihkusta, niin se on helppo noukkia pois käsin. Tänä syksynä löysin myös muutaman etanan, jotka olivat kaivautuneet melkein kypsiin tomaatteihin sisälle.

Tomaatit kypsyvät vain yli 14 asteessa, joten näin syyskuussa alkaa jo olla liian kylmä. Ei huolta! Ne kypsyvät myös sisällä lämpimässä ja pimeässä paikassa. Nytkin minulla on kaksi ämpärillistä tomaatteja kaapissa kypsymässä. Käyn ämpäreitä läpi parin päivän välein. Niin hyviä kuin omat tomaatit ovatkin, suuren sadon syöminen ei onnistu, joten joudun säilömään tomaatteja joka syksy. Yleensä vain lohkon raa´at tomaatit, tehosekoitan ja pakastan ne puolen litran rasioissa. Pakastettua sosetta käytän keittopohjina, leivon siitä ihania sipuli-tomaattisämpylöitä ja teen omatekoista ketsuppia, joka on paljon maukkaampaa kuin mikään kaupan tuote. Kaupan ketsuppi aiheuttaa minulle allergisen reaktion, mutta omatekemää voin syödä huoleti. Omat tomaatit ovat voimakkaan makuisia ja huomattavasti makeampia kuin kaupassa myytävät tehokasvatetut vetiset jäljittelijänsä.


Kotitekoinen tomaattiketsuppi

1,5 kg kypsiä tomaatteja siivottuina ja palasiksi lohkottuina
6 isoa sipulia pilkottuina
2 nuorta lipstikan vartta silputtuna
Keitä aineet pienessä vesitilkassa pehmeiksi. Jauha ne tehosekoittimessa tasaiseksi mössöksi ja kaada takaisin kattilaan.

Lisää kattilaan
2 dl hillosokeria
1 dl väkiviinaetikkaa
0,5 tl hienonnettua neilikkaa
2 rkl suolaa

Anna poreilla hiljakseen vähintään 2 tuntia tai niin kauan että vesi ei enää erotu massasta.
Purkita huolellisesti pestyihin ja kuumennettuihin lasipurkkeihin.

Anna muhia vähintään 3 kuukautta, jotta maut ehtivät tasaantua. Parhaimmillaan ketsuppi on vasta reilun puolen vuoden päästä, mutta se säilyy yli vuodenkin ja maku paranee koko ajan, mikäli olet desinfioinut lasipurkit huolellisesti, niin että säilyke ei ala pilaantua.

Itselläni on yleensä kahta, joskus kolmeakin eri valmistuserää kellarissa. Käytän ketsuppia mausteena, ruuanlaitossa, pizzapohjan täytteenä ja spagetin kastikkeena. Yleensä teen yhden kattilallisen syksyllä tomaattien kypsyttyä ja toisen erän keväällä pakastimen tyhjennyksen yhteydessä.



Makea tomaattihyytelö

1 kg kypsiä tomaatteja
Puhdista ja lohko tomaatit isoon kattilaan. Keitä vesitilkassa, kunnes ne pehmiävät. Jauha tehosekoittimessa tasaiseksi mössöksi ja kaada takaisin kattilaan.
Lisää kattilaan 1 sitruunasta puristettu mehu ja 5 dl hillosokeria.
Sekoita hyvin ja anna kiehua 10 minuuttia. Purkita huolellisesti pestyihin ja kuumennettuihin lasipurkkeihin.

(alunperin julkaistu 25.9.2005 Kuusenkerkkä-blogissa)

perjantaina, syyskuuta 14, 2012

Flunssankarkoitusresepti





Tervetuloa kaikki uudet ja vanhat lukijat!  Olen iloinen, että entisen blogini kautta on tänne tullut monta käyntiä,  vaikka sekin eli hiljaiseloa pitkät ajat.  Perustin tämän blogin alunperin omaksi muistilistakseni, jonne halusin kirjata ylös hyväksi havaitsemiani reseptejä ja linkkejä muihin ruokaohjeisiin. Useinhan jotain hyvää ruokaa tulee tehtyä kyllästymiseen asti monta kertaa peräkkäin ja sitten se jää unohduksiin,  kun uudet herkut tulevat tilalle. Sen vuoksi postaukset ovat varsin karun näköisiä,  usein ilman kuvia ja ylimääräisiä selityksiä.  Tosin siihen vaikuttanee kuivakka virkamiesluonteenikin,  joka ei aina edes välttämättömimmissä small-talk -tilanteissa taivu ylimääräisiin lurinoihin.  Tätä linjaa aion jatkaa edelleen, kun sen olen hyväksi havainnut,  ja sapuskatkin pysyvät todennäköisesti edelleen samalla "kasvimaalta pöytään ilman turhia krumeluureja" -tyylillä.  Suurin muutos entiseen on siirtymiseni karppaajaksi,  jonka aiheutti kohonnut verenpaine ja ylimääräisen painolastin rasitus nilkoissa.  Sokeria ja valkoisia vehnäjauhoja on turha enää etsiä tästä blogista,  paitsi vanhemmista ohjeista. Nykyään kokkailen tylsästi kaikkea mahdollista vihreää ja punaista,  joka ei juokse karkuun,  sekä lisukkeena vähän lihaa, kanaa tai kalaa.  Elopaino on nyttemmin keventynyt jo niin paljon, että 5 vuotta vanhat motivaatiofarkut mahtuvat päälle.  Tavoitteena on pystyä juoksemaan vielä hengästymättä postilaatikolle ja takaisin niin ettei seuraavia kolmea päivää tarvitse kulkea kyynärsauvoihin nojaten.

Tämä kesä on ollut kiireinen,  ehkä vähän liiankin koska sain napattua syksyn ensimmäiset flunssabasillit jo ennen kuin syksy kunnolla alkoikaan. Tauti alkaa nyt olla voiton puolella,  joten laitanpa flunssankarkotusreseptin tähän samalla ylös vastaisuuden varalle.

FLUNSSANKARKOITUS

1. Höyryhengitys

Pienen kattilan pohjalle puoli litraa vettä ja pieni valkosipulinkynsi lohkottuna kahteen osaan.
Ei kannata laittaa isoa kynttä eikä murskata sitä, sillä noinkin keuhkoihin kulkeutuu ihan tarpeeksi ytyä, jotta hengitys haisee valkosipulilta vielä seuraavanakin päivänä.
Lisäksi voi tipauttaa höyryävän veden pinnalle YHDEN TIPAN Carmolista,  eteeristä laventeliöljyä tai muuta eteeristä öljyä oman mieltymyksensä mukaan.
Sitten vain kylpypyyhe pään ylitse ja hengittelemään VAROVASTI kuumaa höyryä.
Samaa vettä voi tietenkin käyttää useamman kerran ja kannattaakin hengitellä parin kolmen tunnin välein,  tai ainakin heti kun alkaa yskittää.

2. Elimistön puhdistus flunssabasilleista

Paljon kuumaa ja huoneenlämpöistä juotavaa. 
Paljon maitohappobasilleja suolen tasapainoittamiseksi (hapankaalia, yes!)
Paljon tuoretta vihreää:  itse kävin aamutakki päällä hakemassa puutarhasta nuoria nokkosenversoja (kun nokkospuskan vetää maan tasalle pari kertaa kesässä, siitä saa tuoretta uutta versoa myöhäiseen syksyyn), muutaman salaatinlehden,  saksankirvelin lehtiä, mirrinminttua,  kehäkukan kukkia ja pari maahan tipahtanutta omenaa.  Huuhtelin ne huolellisesti ja laitoin tehosekottimeen.  Lisäksi vähän kesäkurpitsaa, puolikas banaani, teelusikallinen inkivääritahnaa ja lasillinen vettä. Lopputulos maistui raikkaan kirpeälle omenalle. 

3.  Lepoa ja hyvää seuraa



maanantaina, heinäkuuta 30, 2012

Kantarelleja!





Niitä on saatu nautiskella jo muutaman kerran, mutta nyt vasta huomasin, että tänne voisi kirjoittaa ohjeen, miten itse mieluiten nautiskelen tätä metsän kultaista herkkua.

Kuten yleensäkin elämässä,  yksinkertaisuus on parasta. Joten siivouksen jälkeen pienin sieniä vähän ja heitän pannulle. Reilusti voita sekaan. Kansi päälle ja muhimaan puoleksi tunniksi, jotta kaikki nesteet haihtuvat kannen raosta ja sienistä tulee ihanan pehmeitä.

Sitten kippaan sekaan purkillisen valutettuja hillosipuleita.  Kyllä vaan,  hillosipuleita.
Suolaa maun mukaan.  Ja annetaan hautua vielä viisi minuuttia, että sipulit lämpiävät.

Nautitaan voilla voidellun tuoreen ruisleivän päältä ilman veistä ja haarukkaa,  suoraan pannulta mättäen, sormet ja suupielet rasvassa kuin metsäläiset ikään. Kerran tai kaksi vuodessa.


torstaina, heinäkuuta 19, 2012

Pähkinä-suklaa kuivakakku

Tein eilen tuossa aikaisemmin mainitsemaani maapähkinän makuista kakkua,  mutta tällä kertaa muutin vähän reseptiä, koska halusin tehdä kuivakakun ja kokeilla saisinko siitä vielä kuohkeamman vatkaamalla valkuaiset erikseen.  Kakku onnistui erinomaisesti,  siitä tuli erittäin kuohkea ja pehmeä kun paistoin sen rengasvuoassa.

4 munaa,  erottele keltuaiset ja valkuaiset
200 g maapähkinätahnaa (käytin sokeroimatonta)
1 rkl psylliumjauhetta
3 tl leivinjauhetta
3 rkl kaakaojauhetta
aitoa vaniljaa
makeutusainetta
n. 2 dl huoneenlämpöistä kahvia

Vatkaa ensimmäiseksi valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Ne vatkautuvat parhaiten huoneenlämpöisinä.

Vatkaa sen jälkeen toisessa kulhossa maapähkinätahnaa niin että se vaahtoutuu hieman. Lisää keltuaiset ja kahvia sen verran että seoksesta tulee puuromaista.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi ne pähkinäseoksen sekaan kaakaojauheen paakkujen poistamiseksi.

Kaada sitten seos varovasti sekoittaen valkuaisvaahtoon, jotta se jäisi mahdollisimman ilmavaksi.

Minä lisään yleensä makeutuksen vasta tässä vaiheessa, jotta sitä ei mene liikaa.

Kaada taikina rengasvuokaan ja paista 170 asteessa vajaa puoli tuntia.
Kakku kohoaa keskeltä, joten en suosittele paistamaan sitä pyöreässä vuuassa.

maanantaina, heinäkuuta 16, 2012

Juustokakku

250 g raejuustoa
2 dl kuohukermaa
4 munaa
1 dl mantelilastuja
Halutessasi voit lisätä steviaa / muuta makeutusta,  vaniljaa,  kanelia.

Valuta raejuusto kahvinsuodattimessa tai tiheässä siivilässä, mieluiten yön yli. Siitä pitää tulla kiinteää massaa.

Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi. Sekoita siihen muut aineet.  Laita halutessasi vähän makeutusta ja mausteita.

Paista 200 asteisen uunin keskiosassa puolisen tuntia, kunnes pinta on kauniin ruskea.
Tarjoa jäähtyneenä kermavaahdon ja marjojen kera.

Ohjetta muokattu Anna Hallénin kirjasta Karppaajan LCHF kotiruokaa.

torstaina, heinäkuuta 12, 2012

Taas kukkakaalia

Opin tänään uuden asian:  miten bloggerista löytyy kävijämäärä. Kiitos kaikille 93 uteliaalle lukijalleni! Huomasin myös, että google-hakujen ylittämätön kuningas on "kukkakaalimuhennos" peräti 7 haulla.  Ja jotta sata käyntikertaa tulisi täyteen, laitanpa tähän uuden kukkakaalireseptin, jonka kopioin Anna Hallénin kirjasta Karppaajan LCHF kotiruokaa. Mainio kirja muuten, siinä on paljon ruokia, joita olen valmistanut jo ennen kuin löysin tämän kirjan,  mutkattomia ja maistuvia, helppotekoisia ja nopeita ruokia. Tässä yksi nopeimmista:

Kukkakaaliriisi
Raasta kukkakaali raastinraudan karkeimmalla terällä. Kaada raaste kiehuvaan veteen 10 sekunniksi. Valuta lävikössä.

Kukkakaalimurusilla on raastettaessa taipumus sinkoilla ympäri keittiötä, joten suosittelen raastamaan sen ison kinkkupussin sisällä.


Matkan varrella huomattua:
Tuli ostettua vähän liikaa kukkista tarjouksesta,  joten päätin pakastaa osan.
Käsittelin sen tällä ohjeella ja laitoin valutettuna puolen litran pakasterasioihin.

tiistaina, heinäkuuta 10, 2012

Ricotta-piiras

Jääkaapista löytyi rasia ricotta-juustoa ja mieli teki jotain hyvää.

Resepti löytyi täältä:
http://karppausjaperhe.blogspot.fi/2011/01/mustikkapiirakka-karpisti.html

Mustikoita ei tähän hätään ollut,  mutta pohjasta tuli oikein maukas ilman marjojakin. Maistuu parhaalta lämpimänä.

Suosittelen!

Pekonibroiskua toisella tavalla

Tarkoitus oli tehdä taas pekoniin käärittyjä broiskufileitä, mutta paketista löytyikin luvatun 7 fileen sijasta 12 kpl pieniä läpysköitä. Niihin ei ollut tarpeeksi pekonia ympärille, joten piti kehitellä toinen tapa.

Niinpä suikaloin paketillisen pekonia ja paistoin pannulla rasvat pois. Pekonia ei saa paistaa kypsäksi, koska se kypsyy uunissa lisää.

Levitin broiskut vieriviereen leivinpaperin päälle,  suolasin, pippuroin ja levitin kunnon kerroksen juustoraastetta.  Sitten käärin ne rullalle jokaisen yksitellen. Rullista tuli varsin pieniä.

Kaadoin pekonit pannulta kuppiin ja paistoin rasvassa broiskujen pinnan kiinni.

Ladoin rullat voideltuun uunivuokaan tosi tiukkaan, jotta ne eivät aukeaisi uunissa. Päälle kaadoin loput rasvat pannulta,  pekonit ja vähän juustoraastetta.

Paistoin 170 asteessa puolisen tuntia. Näistä tuli vielä maukkaampia ja mehukkaampia kuin aikaisemmista.

Valitan,  en ehtinyt ottaa kuvaa ennen kuin uunivuoka tyhjeni...

torstaina, heinäkuuta 05, 2012

Maapähkinänmakuinen täytekakku

Kopsasin tämän ohjeen toisesta blogistani ja olenpa tainnut sen antaa karppifoorumillekin joskus aikoinaan. Tässä siis yksi lempparikakuistani:



Kakkupohjaan, joka sivumennen sanoen menee myös kuivakakusta ihan täysiään, niin mehevä ja kuohkea se on, tarvitsee seuraavia aineita:

4 munaa
200 g maapähkinävoita
1/2 tl psylliumjauhetta
3 tl leivinjauhetta
2 rkl kookosjauhoja
2 rkl kaakaojauhoja
2 tl aitoa vaniljaa
ripaus suolaa
makeutusainetta (laitoin 1/2 tl jauhemaista steviaa)

Laita ensimmäiseksi psylliumjauhe turpoamaan vesilasilliseen ja sekoittele välillä. Vatkaa huoneenlämpöiset munat kuohkeaksi vaahdoksi kulhossa.
Voit myös erotella keltuaiset ja valkuaiset.  Siinä tapauksessa vatkaa ensin valkuaiset kovaksi vaahdoksi omassa kulhossaan.  Vatkaa sen jälkeen keltuaiset muiden aineiden kanssa vaahdoksi. Lopuksi yhdistä vaahdot varovasti käännellen, jotta valkuaisen kuohkeus ei katoa.

On tärkeää turvottaa psyllium ensin vedessä. Jos lisäät sen kuivana taikina sekaan, se imee taikinasta kaiken nesteen ja kuivattaa taikinan kovaksi kiveksi kulhon pohjalle.

Kun psyllium on turvonnut tasaiseksi massaksi, kaada se toiseen kulhoon ja lisää sinne pähkinävoi. Vatkaa ne myös kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita sitten molemmat vaahdot hyvin keskenään mutta älä jatka enää vatkaamista, ettei vaahto laske.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vaahtoon varovasti nostellen. Lisää makeutusainetta tarvittaessa. Jos taikinasta tulee liian kiinteää, ohenna sitä kermalla. Kaavi sen jälkeen taikina vuokaan ja paista 200 asteessa kunnes se irtoaa reunoista (n. 15 min). Nosta vuoka jäähtymään ja kumoa se vasta täysin jäähtyneenä, jotta kakku ei hajoa.


Pähkinänmakuinen täyte


4 dl kuohukermaa (osan voi korvata rahkalla, jos ei halua niin rasvaista)
200 g maapähkinävoita
mausteeksi vaniljaa
makeutusainetta

Vatkaa ensin kerma vaahdoksi ja lisää sitten pähkinävoi. Sekoita. Mausta ja maista. Lisää makua jos siltä tuntuu.

Jos haluat kestävämpää vaahtoa, lisää siihen 6 liivatelehteä. Valmista liivate pakkauksen ohjeen mukaan ja lisää viimeiseksi hyvin sekoittaen. Liivateliuos tekee vaahdosta ensin nestemäistä, mutta laita astia jääkaappiin, jolloin liivate hyytyy nopeasti. Vatkaa seosta sähkövatkaimella 10-15 minuutin välein, jolloin liivateseos kuohkeutuu tasaisesti eikä siihen tule klimppejä. Vatkaa vielä täysin hyytynyt seos kuohkeaksi ja täytä kakku samaan vuokaan jossa paistoit sen. Anna jähmettyä yön yli jääkaapissa.

tiistaina, kesäkuuta 26, 2012

Täytetty jauheliharulla

Pakastimesta on kiire saada vanhat pois alta. Tähän ruokaan upposi kaksi pakettia sieniä.

Kilo sika-nautajauhelihaa
Pippuria ja suolaa
Kaksi pakettia (puolisen kiloa) pakastettuja suppilovahveroita
Kaksi isoa sipulia
Reilusti vihreitä yrttejä maun mukaan,  esim. lipstikkaa, persiljaa, tilliä, rakuunaa
200 g voimakkaan makuista juustoa,  esim. mustaleimaista emmentalia

Levitä työpöydälle arkki voipaperia/leivinpaperia ja painele jauheliha sen päälle. Leikkaa muovipussista toinen sivu ja pääty auki, niin että saat melkein paperiarkin kokoisen muovinpalasen ja levitä se jauhelihan päälle. Nyt jauheliha on paperin ja muovin välissä. Kaulitse se sentin paksuiseksi levyksi. Tasoita reunat kääntämällä ne kaksinkerroin ja kaulitse vielä kerran koko levy reilun sentin paksuiseksi.
Mittaa pitkän sivun pituus vähän lyhemmäksi kuin se uunivuoka, johon aiot laittaa ruuan paistumaan.
Ota muovi pois ja pese se,  voit käyttää sitä monta kertaa.
Levitä jauhelihan päälle pippuria ja suolaa.

Kuori ja lohko sipulit. Jauha ne yleiskoneessa suppilovahveroiden kanssa tasaiseksi massaksi. Lisää suolaa ja pippuria.  Levitä massa jauhelihan päälle tasaiseksi kerrokseksi.

Jauha nyt yleiskoneessa vihreät yrtit tasaiseksi massaksi ja levitä ne seuraavaksi kerrokseksi.

Raasta juusto ja levitä se päällimmäiseksi kerrokseksi.

Käännä alla olevaa leivinpaperia avuksi käyttäen koko komeus rullalle ja aseta uunivuokaan niin että päälle jäänyt liitoskohta tulee alle.  Paista 175 asteessa. 

sunnuntaina, kesäkuuta 24, 2012

Kukkakaalia ja valkosipulinkynsiä

Sain idean tähän ruokaan vanhasta Hesarin ruokajutusta, jossa kerrottiin miten Italiassa kukkista käsitellään "vähemmän hellävaraisesti" kuin Suomessa.

Iso kukkakaali,  irrota kukkatertut ja halkaise suurimmat kahtia, poista huonot kohdat
Kokonainen valkosipuli,  irrota kynnet ja kuori ne, jätä kokonaisiksi
Ruokaöljyä noin 1 dl
Suolaa, pippuria
200 g vahvaa juustoa raasteena (mustaleimaista emmentalia)
purkki kermaviiliä

Lämmitä wokkipannussa puolet öljystä ja paista siinä valkosipulin kynsiä niin että ne ruskettuvat. Varo polttamasta niitä. Siirrä kypsyneet kynnet uunivuokaan ja jätä öljy pannuun. Laita öljyyn puolet kukkiksen kukkatertuista ja kääntele niitä kunnes ovat imeneet öljyn sisäänsä tasaisesti. Siirrä kukkikset myös uunivuokaan.
Paista sitten toinen satsi samalla tavalla.

Sekoita juustoraaste, kermaviili ja mausteet. Levitä 2/3 tahnasta kukkisten pinnalle ja laita vuoka uuniin
175 asteeseen 15-20 minuutiksi.
Ota vuoka uunista,  kääntele kukkiksia ja valele pohjalle valuneella nesteellä. Levitä loput tahnasta päälle ja laita vuoka taas uuniin noin puoleksi tunniksi.
Varo etteivät kukkikset pääse palamaan.

Toimii erinomaisesti sunnuntain uunipaistin lisukkeena.

perjantaina, kesäkuuta 22, 2012

Broisku kääriytyy pekoniin

Paketti kanan rintafileitä
Suolaa,  pippuria
Vahvan makuista juustoa,  esim. mustaleimaista emmentalia
Paketti pekonisiivuja

Levitä pöydälle iso palanen voipaperia / leivinpaperia. Levitä kanafileet päälle ja nuiji ne ohuiksi tasapaksuiksi,  mielellään myös tasasivuisiksi.
Mausta fileet reilulla kädellä,  broisku tarvitsee kunnolla mausteita.
Raasta emmentalia (tai ota juustohöylällä siivuja) ja levitä fileiden päälle.  Raaste tuntuu pysyvän paremmin sisällä,  siivuilla on tapana pursuta ulos paistamisen aikana.
Kääri fileet rullalle,  jokainen erikseen.
Kääri pekonisiivut kanarullien ympärille. Ne voi myös kiinnittää hammastikuilla jos haluaa mutta itse en viitsi kun näyttävät yleensä pysyvän ihan hyvin muutenkin.

Paista kuumalla pannulla rullien "pinta kiinni".
Sen jälkeen voit joko kypsentää rullat uunissa 170-200 asteessa tai paistinpannulla miedommalla lämmöllä. Varo ettei pinta pala,  kääntele rullia välillä.

Rullista irtoaa nestettä, josta saa hyvän kastikkeen.
Siivilöi neste paistinpannulle ja lisää desi kuohukermaa. Paista sekoitellen niin kauan että seon kiinteytyy kastikkeeksi ja on vaaleanruskeaa. Mausta tarpeen mukaan.

Yleensä paistan pari pakettia kerralla ja syömme näitä kylmänä vielä seuraavanakin päivänä. Ovat tosi hyviä vihreän salaatin kera.


Kerma-suklaa-hyydykekakku

Helppo ja nopea.

1 rlk kylmäpuristettua kookosöljyä
2 dl kuohukermaa
1 levy tummaa suklaata (itse käytän Lidlin 81% suklaata)
aitoa vaniljaa
makeutusta (steviaa)

Lämmitä kookosöljy ja kuohukerma kattilassa,  palastele suklaa sekaan lisää vanilja.  Sekoita kunnes suklaa sulaa.
Anna seoksen jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Makeuta maun mukaan. Olen huomannut, että jos steviaa lisää kuumaan seokseen,  sen maku voimistuu kylmänä ja kakusta saattaa tulla liian imelä.
Vatkaa jäähtynyt seon vaahdoksi ja kaada irtopohjavuokaan. Anna seisoa yön yli jääkaapissa.

Minulla on lasten leivontavälineisiin kuuluva pieni irtopohjavuoka, joka on juuri sopivan kokoinen tälle annokselle. Normaali irtopohjavuokaan voisi varmaan tehdä kaksinkertaisen annoksen, muuten kakku jää aika matalaksi.

Vihreää luonnosta

Kreikassa kerätään hortaa,  meillä rikkaruohoja. Tärkeintä on kerätä ne puhtaasta paikasta,  kaukaa liikenteen saasteista. Itse olen siitä onnellisessa asemassa, että asun puhtaan luonnon keskellä.

Minun vihreään salaattiini tulee kasvimaalta lipstikan ja saksankirvelin nuoria varsia, ranskalaisen rakuunan lehtiä, ruohosipulin varsia ja kukintoja, ylivuotiseksi päässeen (ja itsestään siementäneen) tillin, persiljan ja palsternakan vihreitä osia.

Pellolta ja joen varrelta kerään mukaan aina niitä syötäviä rikkaruohoja, jotka ovat parhaimmillaan, nuoria:  voikukan lehtiä, vuohenputken nuoria lehtiä jotka ovat juuri avautuneet, koivun nuoria lehtiä, maitohorsman varren yläpään tupsut, apilankukkia, voikukan kukkia ym ym 
Toivo Rautavaaran kirja Mihin kasvimme kelpaavat on kovassa käytössä.

Huuhdon kaikki ainekset ja poistan huonot osat. Riivin ne sekaisin monitoimikoneen kulhoon,  leikkuuterä. Sitten annan koneen jauhaa ainekset hienoksi. Koneen käydessä lisään hyvää extra virgin oliiviöljyä sen verran että massa jauhautuu kunnolla. Lisäksi pieni liraus balsamicoetikkaa. Ne ovat kalliita, mutta riittoisia koska kerralla tarvitsee vain vähän. Vielä tujaus suolaa. Itse käytän ruokiin vaaleanpunaista vuorisuolaa ja puhdistamatonta merisuolaa, joita saa luontaistuotemyymälöistä ja nykyään ihan tavallisista marketeistakin.

Tämä sekoitus on itsessään varsin vahvan makuista,  joten "laimennan" sitä tekemällä lautaselle pohjan tavallisesta rapeasta salaatista, kurkusta ja tomaatista. Sekoitus tulee "kastikkeeksi" päälle. Maku tietenkin vaihtelee joka päivä sen mukaan mitä aineksia luonto tarjoaa ja paljonko sekaan laittaa öljyä/balsamicoa.

Juustomunat

En pitänyt paistetuista kananmunista ennen kuin keksin laittaa niihin juustoa. Nyt se on lempiruokaani!

Paista munat muuten ihan tavallisesti,  riko keltuaiset ja anna munien levitä mahdollisimman laajalle alalle pannun pohjalle.
Kun valkuainen alkaa hyytyä,  peitä puolet pinta-alasta jollain voimakkaan makuisella juustolla. Itse laitan useimmiten pari kolme siivua mustaleimaista emmentalia kahdelle kananmunalle.  Ripaus suolaa saattaa olla hyväksi.

Juusto sulaa munan päälle samalla kun pohja paistuu. Kun pohja on kunnolla kiinteä, käännä toinen puoli munasta juustopuolen päälle ja jätä vielä hautumaan vähäksi aikaa, jotta juusto sulaa kunnolla.

Nauti! Kahden munan annos on varsin tuhti yhdelle ihmiselle.

Kesäkurpitsa-spagetti

Täällä on yhdenlainen spagettikastikkeen ohje. Tosin itse pidän enemmän jauhelihakastikkeesta, jonka maustan reilusti tomaatilla, inkiväärillä, pippurilla ja mitä nyt sattuu kotona olemaan. Pääasia että kastike ei ole mautonta!

Spagettia teen nykyään kesäkurpitsasta.
Pese kaupan kesäkurpitsa ja kuori se, jos kuori on pahan näköinen tai et halua vihreää väriä spagettiisi.
Anna kurpitsan maata työpöydällä kyljellään ja vetele siitä perunankuorimaveitsellä noin sentin levyisiä siivuja. Toinen vaihtoehto on vedellä juustohöylällä koko kurpitsan levyisiä siivuja ja leikata ne veitsellä kapeammiksi. Juustohöylällä tulee myös paksumpia siivuja.
Lämmitä wokkipannussa vähän öljyä (noin 2 - 3 rkl). Lisää kurpitsat kuumaan öljyyn ja kääntele sen aikaa että ne kypsenevät. Pieni ruskistuminenkaan ei haittaa.
Lisää suolaa.

Kurpitsa on miedon makuista, mutta tykkään syödä sitä paistettuna ihan sellaisenaan ilman kastikettakin. Jos haluan tuhdimpaa ruokaa,  paistan pari juustomunaa seuraksi.

Pizzapohja

Karppaaja-lehdessä oli pizzapohjan ohje. Tämä kannattaa kaulita leivinpaperin ja muovin välissä ohueksi.

200g juustoraastetta
3 isoa munaa
2 rkl psylliumia
1 tl leivinjauhetta

Sekoita kaikki aineet hyvin ja jätä seisomaan kunnes on kiinteää. Levitä pellille.

Ohjeessa käskettiin paistaa pohjaa ensin 15 min 200 asteessa, mutta en huomannut sitä ja lätkin ainekset päälle samantien. Ei haitannut yhtään.

Tomaattisiivuja
Kevyesti paistettua sipulia
Tonnikalaa
Suolaa + pippuria

lauantaina, maaliskuuta 24, 2012

Ternijuuston korvike

Jos ternimaitoa ei ole saatavilla, uunijuuston voi tehdä maitojauheesta.

Kahden hengen annos:

3 dl maitojauhetta
1 dl kermaa
5 dl vettä tai sinistä maitoa
1 muna
ripaus suolaa

Sekoita kaikki ainekset hyvin, maitojauheella on taipumus paakkuntua kulhon pohjaan.
Kaada uunivuokaan, paista 150 - 170 asteessa puolisen tuntia.

keskiviikkona, helmikuuta 29, 2012

Melkein kuin jauhelihapizza


Alkoi tehdä mieli pizzaa, joten pyöräytin pikaisesti pizzanmakuisen jauhelihapihvin.
Kaulitsin kahden muovin välissä puoli kiloa jauhelihaa niin isoksi levyksi, että se nousi reilusti ison paistinpannun reunoille. Jauheliha kun vetäytyy kasaan paistettaessa ja halusin saada mahdollisimman ison läpyskän.
Paistoin ensin rapean kypsäksi toiselta puolelta ja käänsin sitten lautasen avulla ympäri.
Levitin päälle mausteita: reilusti sipulijauhetta, oreganoa, pippuria ja suolaa.
Jälkeenpäin tuli mieleen, että ne olisi tietysti voinut sekoittaa lihan joukkoon jo ennen paistamista.
Sitten viipaloituja tomaatteja ja emmentalia. Kansi päälle ja annoin hautua kunnes alapuolikin oli kypsä.

tiistaina, helmikuuta 28, 2012

Perjantairesepti

Sähköpostiini tipahtaa joka perjantai Herrankukkaron perjantairesepti, joka aika usein sopii karppaajalle kuin nyrkki silmään. Eilisiä reseptejä on ihan pakko kokeilla:
pekoni-persiljatäytteisiä sipuleita ja yrtti-valkosipulitomaatteja.


Pekoni-persiljatäytteiset sipulit

4 isoa sipulia
½ pakettia pekonia
1 dl korppujauhoja (tämän voi varmaan jättää pois tai korvata esim. soijajauhoilla)
2 rkl oliiviöljyä
1 kananmuna
1 dl pilkottua persiljaa
2 dl raastettua parmesaania
suolaa ja pippuria myllystä.

Kuori sipulit, mutta älä leikkaa kantoja rikki. Keitä sipuleita 20 minuuttia. Jäähdytä runsaassa kylmässä vedessä 15 minuuttia ja valuta.

Pilko pekoni pieneksi ja paista pannulla. Jäähdytä. Sekoita kulhossa korppujauho, muna, öljy, persilja ja pekoni sekä 1,5 dl parmesaania. Mausta suolalla ja pippurilla.

Leikkaa sipuleista kanta pois, mutta varo tekemästä isoa reikää. Leikkaa sipulin yläosaan reikä ja koverra sipulin sisuksesta 1/3 pois terävällä veitsellä. Täytä sipuli pekoni-persiljatäytteellä ja laita päälle loput parmesaanista. Gratinoi 220 asteisessa uunissa n. 15 minuuttia tai kunnes juusto ruskistuu.


Yrtti-valkosipulitomaatit

300 g kirsikkaterttutomaatteja
5 valkosipulin kynttä
4 timjamin oksaa
4 rosmariinin oksaa
2 rkl oliiviöljyä
suolaa ja pippuria myllystä

Huuhtele tomaatit. Laita ne pienehköön uunivuokaan (jotta tomaatit ovat tiiviisti). Kaada päälle oliiviöljy. Lyö valkosipulinkynnet kuorineen veitsen lappealla sivulla rikki (avita nyrkillä) ja asettele kynnet tomaattien sekaan. Asettele yrtit väleihin ja rouhi pinnalle mustapippuria ja suolaa.

Paista 150 asteisessa uunissa n. tunti.

maanantaina, helmikuuta 27, 2012

Laihdutuskakkua :D

Pakastimen (ja ruokakaappien) tyhjennysprojekti kierähti kahden ison omenasosepurkillisen verran eteenpäin, kun keksin, että töissähän on lauma ahnaita suita, jotka suinkaan eivät karta hiilareita.
Väänsin siis ison omenakakun (tai -tortun, kuten jotkut kutsuivat tätä luomusta). Olisittepa vain nähneet ilmeeni, kun yksi hieno rouva purjehti kahvitunnin jälkeen luokseni kovasti kiittelemään "laihdutustorttua". Ilmeisesti hän huomasi hölmistyneen ilmeeni, kun kiirehti heti selittämään, että se tuntui niin kevyeltä ja terveelliseltä, juuri laihduttajalle sopivalta herkulta, jossa oli tarpeeksi vähän sokeria ja rasvaa. No olihan niitä... Repesin vasta, kun hameenhelma katosi kulman taakse.

Jos siis haluatte yllättää työkaverinne - tai itsenne - "laihdutusomenatortulla", tässä resepti, olkaat hyvät.

Pohjataikina:
75 g voita
puoli desiä sokeria ja ripaus vaniljasokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
  • sekoitetaan nopeasti sekaisin ja taputellaan irtopohjavuokaan pohjalle ja reunoille
Täytteeksi omenasosetta (tai mitä tahansa mössöä, jota kaapeista löytyy)
Jätä yläreunaan noin sentti tyhjää.

Päällystaikina:
100 g voita
1 dl sokeria, vaniljasokeria
  • vatkataan vaahdoksi, johon lisätään
2 munaa
  • jatketaan vatkaamista kunnes on vaaleaa vaahtoa. Siihen lisätään varovasti sekoittaen:
pussillinen mantelijauhetta
1 dl kauraryynejä
1 rkl vehnäjauhoja + 1 tl leivinjauhetta keskenään sekoitettuna
  • Kipataan omenasoseen päälle ja paistetaan 175 asteessa noin tunti.

sunnuntaina, helmikuuta 26, 2012

Mantelileipäset


Olen tottunut syömään aamuisin ja välillä iltaisinkin voileipää kahvin ja teen kanssa. Juoma ilman suuhunpantavaa ei oikein maistu miltään. Leipä, pulla, edes pieni pipari tuntuu ihan välttämättömältä, jotta kahvihetkestä saisi kaiken nautinnon irti. Karppiruokavaliosta, vaikka muuten onkin ihan suun mukaista, on tuntunut puuttuvan jotain tärkeää. Siksi ilahduin ihan älyttömästi, kun löysin näiden mantelileipien ohjeen. Ne maistuvat mantelille ja juustolle eli aika neutraalille, joten niistä pystyy soveltamaan sekä imelää että suolaista hyvää. Olen syönyt niitä sellaisenaan, leivänpaahtimessa kuumennettuina ja voin kanssa, täytettyinä voileipinä (kuten kuvassa, jossa täytteenä on kurkkua ja suolalihaa) sekä imelän täytteen kera. Aina ne ovat yhtä hyvän makuisia ja todella ruokaisia. Yhdestä reseptin leipäsestä tulee aivan ähky olo.
Alkuperäinen resepti löytyy karppiresepteistä.


Mantelileipäset
2 munaa
2 rkl rahkaa tai partaäijää (turkkilaista jogurttia)
2 tl fiberhuskia
2 tl leivinjauhetta
1,5 dl mantelijauhoja (laitan pussillisen eli 80 g)
3 rkl vehnänleseitä (itse laitan 1 rkl soijajauhoja)
1 rkl seesaminsiemeniä
150 g juustoraastetta
Vatkaa munat vaahdoksi ja sekoita siihen rahka/jogurtti.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja sitten lisää ne vaahtoon.
Lopuksi lisää juustoraaste.
Tee 4 leipästä pellille ja paista 200 asteessa noin 10 minuuttia.

lauantaina, helmikuuta 25, 2012

Mehevä kuitupitoinen piirakka

Taikina:

pieni purkki maitorahkaa
50 g voita
1 dl fibrexiä
1 tl psylliumia
1 rkl nokkosjauhetta
ruisjauhoja
grahamjauhoja

Sekoita huoneenlämpöiset aineet nopeasti keskenään ja taputtele piirakkavuuan pohjalle vehnäjauhojen avulla. Taikina saa jäädä hieman kosteaksi.

Täyte:

2 isoa porkkanaa raastettuina
1 paprika kuutioituna
3 isoa sipulia hienonnettuna
3 valkosipulinkynttä hienonnettuina

Freesaa nopeasti pannussa. Lisää:

1 purkki kermaviiliä
suolaa, pippuria
2 munaa

Täytä pohja ja paista 180 asteessa.

maanantaina, helmikuuta 20, 2012

Kukkakaalimuhennos

Tämä kukkakaalimuhennos on ihan ehdoton arkiherkku, syömme sitä pari kolme kertaa viikossa. Mieskin, joka joutuu syömään karppiruokia vain olosuhteiden pakosta, on ihastunut tähän.

Puolikas iso kukkakaali lohkoina
  • Keitä lohkoja kattilassa vähässä vedessä puolikypsiksi
Pilko sillä aikaa pari sipulia, pari valkosipulinkynttä ja paprika kuutioiksi.

Kun kukkakaalilohkot ovat puolikypsiä ja vesi on melkein haihtunut kattilan pohjalta,
lisää luraus kermaa ja kolmannespaketti koskenlaskija sulatejuustoa.
Anna juuston sulaa. Lisää vähän vettä, jos se uhkaa palaa pohjaan.

Lisää sitten sipulit ja keitä vielä kymmenisen minuuttia, niin että ne pehmenevät.
Kukkakaali alkaa muhentua itsestään kun se on kypsää.
Viimeisiksi pariksi minuutiksi lisää paprikakuutiot, jotta ne ehtivät vähän pehmetä.



Kuvan annokseen olen myös lisännyt paketillisen omakätisesti poimimiani,  ryöppäämiäni, silppuamiani ja pakastamiani nokkosia tuomaan väriä ja makua.