Kreikassa kerätään hortaa, meillä rikkaruohoja. Tärkeintä on kerätä ne puhtaasta paikasta, kaukaa liikenteen saasteista. Itse olen siitä onnellisessa asemassa, että asun puhtaan luonnon keskellä.
Minun vihreään salaattiini tulee kasvimaalta lipstikan ja saksankirvelin nuoria varsia, ranskalaisen rakuunan lehtiä, ruohosipulin varsia ja kukintoja, ylivuotiseksi päässeen (ja itsestään siementäneen) tillin, persiljan ja palsternakan vihreitä osia.
Pellolta ja joen varrelta kerään mukaan aina niitä syötäviä rikkaruohoja, jotka ovat parhaimmillaan, nuoria: voikukan lehtiä, vuohenputken nuoria lehtiä jotka ovat juuri avautuneet, koivun nuoria lehtiä, maitohorsman varren yläpään tupsut, apilankukkia, voikukan kukkia ym ym
Toivo Rautavaaran kirja Mihin kasvimme kelpaavat on kovassa käytössä.
Huuhdon kaikki ainekset ja poistan huonot osat. Riivin ne sekaisin monitoimikoneen kulhoon, leikkuuterä. Sitten annan koneen jauhaa ainekset hienoksi. Koneen käydessä lisään hyvää extra virgin oliiviöljyä sen verran että massa jauhautuu kunnolla. Lisäksi pieni liraus balsamicoetikkaa. Ne ovat kalliita, mutta riittoisia koska kerralla tarvitsee vain vähän. Vielä tujaus suolaa. Itse käytän ruokiin vaaleanpunaista vuorisuolaa ja puhdistamatonta merisuolaa, joita saa luontaistuotemyymälöistä ja nykyään ihan tavallisista marketeistakin.
Tämä sekoitus on itsessään varsin vahvan makuista, joten "laimennan" sitä tekemällä lautaselle pohjan tavallisesta rapeasta salaatista, kurkusta ja tomaatista. Sekoitus tulee "kastikkeeksi" päälle. Maku tietenkin vaihtelee joka päivä sen mukaan mitä aineksia luonto tarjoaa ja paljonko sekaan laittaa öljyä/balsamicoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti