Ylistys tomaateille

Tänä vuonna on tullut paljon tomaatteja. Kasvihuone pullistelee kirsikka-, luumu- ja pihvitomaatteja. Kylvin siemenet huhtikuussa pieniin potteihin ja koulin taimet toukokuussa vahvaan multaan, johon sekoitin kompostia, palanutta hevosenlantaa ja kaupan turvemultaa. Asuinhuoneissa on aina liian lämmin ja kuiva ilma pienille taimille, joten niitä kuolee joka vuosi noin puolet itäneiden siementen määrästä – huolellisista huoltotoimenpiteistä huolimatta tai ehkä niiden vuoksi. Niinpä kylvän aina valtaisan määrän siemeniä ja keväisin on asunnon kaikkien ikkunoiden edessä röykkiöt taimilaatikoita. Osa laatikoista roikkuu katosta ripustettujen narujen varassa ikkunan puolivälissä, osa laatikoista on ikkunalautojen tasalla. Näkymä on kuin suoraan venäläisen datshnikin olohuoneesta, joka pullistelee erikokoisia ja –näköisiä taimia odottamassa datshan puutarhaan siirtoa.

Mutta tomaateista siis. Kesäkuun alussa, kun yöpakkasten vaara oli jo ohi, istutin taimet kasvihuoneeseen. Juurille annoin kourallisen kanankakkaa ja tuhdin annoksen kompostia. Kastelin mullan läpimäräksi ja koko kesän annoin vettä vain kerran viikossa, mutta silloinkin reilusti. Kastelujen välillä multa kuivahti pinnasta mutta säilyi muhevan kosteana pinnan alla. Heti istutuksen ja ensimmäisen kastelun jälkeen riensin leikkaamaan nurmikkoa, jotta sain arvokasta ruohosilppua taimien juurelle. Minulla on keräävä ruohonleikkuri ja kaikki ruohosilppu menee hyötykäyttöön. Se on arvokasta typpilannoitusta kasveille ja lisäksi silppukerros kasvien juurilla estää maan kuivumisen sekä rikkaruohojen kasvamisen. Silppukerros hupenee kesän mittaan mutta onneksi se on lisääntyvä luonnonvara, jota käytän miltein kaikille kasvihuoneen ja kasvimaan kasveille. Lisälannoitteeksi tein nokkosvettä. Keräsin ämpärillisen nuoria nokkosia ja täytin ämpärin vedellä. Sekoitin cocktailia päivittäin. Kahdessa viikossa nokkoset olivat lionneet veteen, joka oli muuttunut myrkynvihreäksi haisevaksi liejuksi. Laimensin sitä kastelukannuun noin 1:10 suhteessa eli täyteen kastelukannuun lorautin vajaan litran nokkosvettä ja annoin taimille aina kastelun jälkeen. Tomaatit ovat varsin työläitä kasvatteja, sillä niistä pitää poistaa varkaita vähän väliä, korkeat lajikkeet pitää sitoa kasvamaan ylöspäin ja kasvihuoneen lämpötila pitää saada mahdollisimman tasaiseksi. Yöllä on tietenkin viileämpää kuin päivällä, mutta se ei haittaa niin kauan kuin mittari pysyy plussan puolella. Päivällä aurinko porottaa muovihuoneen tulikuumaksi, joten sinne pitää saada kunnollinen tuuletus. Sateisina kesinä ja syksyllä taas on riesana liika kosteus, jota torjutaan myös tuuletuksella. Kosteus mädättää tomaatteja ja aiheuttaa muitakin kasvitauteja, mikä on yksi syy siihen että kastelen vain kerran viikossa. Loppukesästä taimiin yleensä ilmestyy jonkin otuksen, ilmeisesti perhosen munia ja toukkia, jotka pitää hävittää välittömästi jos mielii saada satoa. Muniin tehoaa vesisuihku, joten vedän vesiletkun kasvihuoneeseen ja ruiskutan taimet huolellisesti läpi pienellä paineella. Jos jokunen toukka selviää suihkusta, niin se on helppo noukkia pois käsin. Tänä syksynä löysin myös muutaman etanan, jotka olivat kaivautuneet melkein kypsiin tomaatteihin sisälle.

Tomaatit kypsyvät vain yli 14 asteessa, joten näin syyskuussa alkaa jo olla liian kylmä. Ei huolta! Ne kypsyvät myös sisällä lämpimässä ja pimeässä paikassa. Nytkin minulla on kaksi ämpärillistä tomaatteja kaapissa kypsymässä. Käyn ämpäreitä läpi parin päivän välein. Niin hyviä kuin omat tomaatit ovatkin, suuren sadon syöminen ei onnistu, joten joudun säilömään tomaatteja joka syksy. Yleensä vain lohkon raa´at tomaatit, tehosekoitan ja pakastan ne puolen litran rasioissa. Pakastettua sosetta käytän keittopohjina, leivon siitä ihania sipuli-tomaattisämpylöitä ja teen omatekoista ketsuppia, joka on paljon maukkaampaa kuin mikään kaupan tuote. Kaupan ketsuppi aiheuttaa minulle allergisen reaktion, mutta omatekemää voin syödä huoleti. Omat tomaatit ovat voimakkaan makuisia ja huomattavasti makeampia kuin kaupassa myytävät tehokasvatetut vetiset jäljittelijänsä.


Kotitekoinen tomaattiketsuppi

1,5 kg kypsiä tomaatteja siivottuina ja palasiksi lohkottuina
6 isoa sipulia pilkottuina
2 nuorta lipstikan vartta silputtuna
Keitä aineet pienessä vesitilkassa pehmeiksi. Jauha ne tehosekoittimessa tasaiseksi mössöksi ja kaada takaisin kattilaan.

Lisää kattilaan
2 dl hillosokeria
1 dl väkiviinaetikkaa
0,5 tl hienonnettua neilikkaa
2 rkl suolaa

Anna poreilla hiljakseen vähintään 2 tuntia tai niin kauan että vesi ei enää erotu massasta.
Purkita huolellisesti pestyihin ja kuumennettuihin lasipurkkeihin.

Anna muhia vähintään 3 kuukautta, jotta maut ehtivät tasaantua. Parhaimmillaan ketsuppi on vasta reilun puolen vuoden päästä, mutta se säilyy yli vuodenkin ja maku paranee koko ajan, mikäli olet desinfioinut lasipurkit huolellisesti, niin että säilyke ei ala pilaantua.

Itselläni on yleensä kahta, joskus kolmeakin eri valmistuserää kellarissa. Käytän ketsuppia mausteena, ruuanlaitossa, pizzapohjan täytteenä ja spagetin kastikkeena. Yleensä teen yhden kattilallisen syksyllä tomaattien kypsyttyä ja toisen erän keväällä pakastimen tyhjennyksen yhteydessä.



Makea tomaattihyytelö

1 kg kypsiä tomaatteja
Puhdista ja lohko tomaatit isoon kattilaan. Keitä vesitilkassa, kunnes ne pehmiävät. Jauha tehosekoittimessa tasaiseksi mössöksi ja kaada takaisin kattilaan.
Lisää kattilaan 1 sitruunasta puristettu mehu ja 5 dl hillosokeria.
Sekoita hyvin ja anna kiehua 10 minuuttia. Purkita huolellisesti pestyihin ja kuumennettuihin lasipurkkeihin.

(alunperin julkaistu 25.9.2005 Kuusenkerkkä-blogissa)