Pekoni-kukkakaalilisuke

Puoli pakettia pekonia
Pieni kukkakaali

Siivoa kukkakaali ja leikkaa se suupaloiksi. Keitä vesitilkkasessa puolikypsäksi ja valuta vedet pois.

Suikaloi puoli pakettia pekonia (tai käytä valmiiksi suikaloitua)
Paista pekoni kullanruskeaksi.
Lisää puolikypsät kukkakaalit ja kääntele muutama minuutti paistinpannussa niin että seos kuumenee kokonaan.  Mausta suolalla ja pippurilla oman maun mukaan.

Täyteläinen avocado-sitruuna-jäädyke

3 kananmunaa
1,5 desiä kuohukermaa
1 luomusitruunan kuori ja mehu
1 kypsä avocado
1 tl aitoa vaniljaa
makeutusainetta (1 dl sokeria vastaava määrä)

Erottele keltuaiset ja valkuaiset.  Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi.
Vatkaa keltuaiset ja makeutusaine toisessa astiassa vaahdoksi.
Vatkaa kerma kolmannessa astiassa vaahdoksi.
Kun vatkaat tässä järjestyksessä, ei sähkövatkaimen vatkaimia tarvitse pestä välillä.

Halkaise avocado, poista kivi ja koverra hedelmäliha astiaan. Lisää siihen sitruunan raastettu kuori ja mehu. Soseuta sauvasekoittimella. Lisää vanilja ja makeutus, mahdollisesti muitakin mausteita jos haluat (esim. silputtua tuoretta minttua).

Yhdistä avocadosose, kermavaahto ja keltuaisvaahto.
Nostele lopuksi varovasti sekaan valkuaisvaahto. Yritä saada seos pysymään mahdollisimman ilmavana.

Vuoraa noin litran vetoinen vuoka muovikelmulla (silikonivuokaa ei tarvitse) ja kaada jäädykeseos vuokaan. Laita pakastimeen ja anna jäätyä yön yli,  vähintään 4-5 tuntia.
Nosta jääkaappiin sulamaan puolisen tuntia ennen tarjoilua.

Jäädyke, jäätelö, semifreddo

Kermainen savulohi-kukkakaalivuoka

1 pieni kukkakaali
2 sipulia
voita
200 g savulohta (minä käytin lämminsavustettua)
200 g raejuustoa (Rainbow pienirakeista)
4 munaa
puoli desiä silputtua tilliä
suolaa, pippuria
purkki rasvaista kermaviiliä

Siisti ja lohko kukkakaali. Jauha se yleiskoneessa "riisiksi".
Silppua sipulit ja kuullota niitä voissa vähän aikaa. Lisää kukkakaaliriisi ja desi vettä. Anna hautua kannen alla 10 minuuttia. Jätä jäähtymään vähäksi aikaa.

Leikkaa savulohi palasiksi tai muussaa se haarukalla.
Sekoita kala, raejuusto, munat, tilli, suola ja pippuri kulhossa. Lisää kermaviili ja jäähtynyt kukkakaali.
Jos käytät isorakeista raejuustoa, jossa on paljon nestettä,  valuta se ensin kuivaksi kahvinsuodattimessa, jotta ruuasta ei tule liian vetistä.

Sekoita ainekset hyvin ja kaada uunivuokaan. Paista 175 asteessa 45 minuuttia.

Kantarelleja venäläisittäin

Muutama vuosi takaperin olin töissä Venäjällä, joten pääsin tutustumaan sikäläisiin ihmisiin ja heidän tapoihinsa. Etenkin ruokailutottumukset kiinnostivat, etenkin kun ne joiltakin osin poikkeavat omistani melkoisesti. Venäläisen keittiötaiturin kolme kulmakiveä ovat ruokaöljy, valkosipuli ja tumma leipä. Valkosipuli on yleismauste, jonka parantavia ominaisuuksia ylistetään, ja venäläinen tumma leipä on olennainen osa jokaista ateriaa. Se on vaaleampaa ja makeampaa kuin suomalainen ruisleipä, ja sen kuuluu ehdottomasti olla päiväntuoretta, mikä ei olekaan mikään ongelma, sillä leipä on hullunhalpaa ja sitä myydään lähes jokaisessa kadunkulman kioskissa. Jos venäläiseen kadunmieheen on uskominen, niin jokainen ruoka-aine on jollakin tapaa "terveysvaikutteinen" tai lääkkeeseen verrattava, esimerkiksi mustan kaviaarin uskotaan nostavan veren hemoglobiinia, minkä vuoksi lääkäritkin määrävät sitä yleisesti potilailleen. Rytmihäiriöistä kärsivälle henkilölle taasen määrätään 100 grammaa kuivattuja aprikooseja päivässä, koska ne sisältävät runsaasti kaliumia, joka on tärkeää sydänlihaksen toiminnalle. Halvan auringonkukkaöljyn terveysvaikutukset eivät minulle täysin selvinneet, mutta varmastikin ne ovat huomattavat, mikäli ne ovat suoraan verrannolliset öljyn käyttömääriin. Yleensä sitä lotrataan ruokaan kuin ruokaan niin paljon, että muut ainekset uivat siinä.

Huolimatta siitä, että ruoka yritetään hukuttaa öljyyn, se on yleensä hyvin maustettua ja erittäin herkullisen makuista. Suomalaiseen suuhun sopivaa siitä saa, kun vähentää öljyn määrän kymmenesosaan. Erityisesti mieleeni on jäänyt syksyinen peruna-kantarellipaistos, jota teen usein huonoina sienivuosina tai kun sieniretken tuloksena on vain pari kantarellia. Myös pakastetuista kantarelleista se onnistuu. Ruuan juju on siinä, että kantarellien maku uutetaan ruokaöljyyn, josta se sitten imeytyy perunoihin, niin että koko ruoka maistuu miedosti kantarelleille.


Venäläinen kantarelli-perunapaistos


Kuori ja lohko raakoja perunoita 2-3 kpl per ruokailija.

Kuumenna paistinpannussa ruokaöljyä. Venäläisessä versiossa öljyä on vähintään puoli litraa, suomalaisessa puolisen desilitraa.

Lisää muutama puhdistettu ja lohkottu kantarelli ja anna niiden kypsyä miedolla lämmöllä 10-15 min.

Voit myös ensin keittää kantarelleja kymmenisen minuuttia vedessä, jolloin niitä ei tarvitse paistaa öljyssä niin kauan aikaa.

Lisää yksi sipuli renkaina ja raa´at perunalohkot.

Anna kypsyä miedolla lämmöllä välillä sekoittaen, niin että perunat eivät tartu pohjaan.

Kun perunat ovat kypsiä, mausta suolalla ja pippurilla. Nauti ruisleivän kera.



Lisukkeeksi sopii venäläinen versio porkkanaraasteesta:

Raasta kaksi isoa porkkanaa raastinraudan hienolla terällä.
Purista sekaan muutama valkosipulin kynsi.
Sekoita joukkoon reilusti majoneesia.

(Julkaistu alunperin 4.10.2005 Kuusenkerkkä-blogissa)

Lipstikka - parempaa kuin Knorr

Lipstikka on vanha monivuotinen rohtoyrtti, joka kasvaa metriseksi pensaaksi. Se lähtee kasvuun aikaisin keväällä, heti kun maa on sulanut, ja kasvaa syksyn pakkasiin asti. Sen maku on voimakas sekoitus selleriä, persiljaa ja purjoa - maku kuin lihaliemessä. Itse asiassa en ole enää vuosiin ostanut kaikenlaisia lisäaineita sisältäviä lihaliemikuutioita, sillä lipstikka korvaa ne paremmin kuin hyvin. Se sopii mausteeksi kaikkiin liha- ja kasvisruokiin, mutta siitä saa myös herkullista lipstikkakeittoa. Sitä voi säilöä pakastamalla ja kuivaamalla. Nykyään onkin jo myytävänä kuivattua lipstikkaa ja taimiakin saa ostaa taimimyymälöistä. Yleensä kaikissa ohjeissa varoitellaan lipstikan olevan niin voimakas mauste, että yksi lehti riittää perheelle koko talveksi. Minulle se ei riitä edes yhteen ateriaan. Lehdet ja varret kannattaa kuitenkin käyttää mahdollisimman nuorina, sillä täysikokoisina ne ovat kitkeriä. Kaivan aina pensaan juurelta nuoria vaaleampia ja mehukkaampia versoja, joiden maku on miedompi mutta raikkaampi. Niitä kasvaa myöhäissyksyyn asti, sitä enemmän mitä enemmän niitä käyttää. Lipstikasta jää käsiin voimakas aromi ja ruuassa sen tuoksu kiihottaa ruokahalua. Mainio mauste!


Hurmaava lipstikkakeitto

Silppua kaksi isoa sipulia.
Kerää muutama nuori lipstikan verso ja silppua ne pieniksi.
Freesaa sipulia oliiviöljyssä kattilassa hetki ja lisää sitten lipstikkasilppu. Anna hautua hetken.
Lisää puolisen litraa kiehuvaa vettä ja keitä sipulit pehmeiksi.
Kaada kattilan sisältö tehosekoittimeen ja jauha hienoksi soseeksi.
Kaada sose takaisin kattilaan, lisää vettä tai maitoa puolisen litraa ja anna kuumentua kiehuvaksi.
Lisää puoli pakettia mustaleimaista koskenlaskijaa tai muuta sulatejuustoa ja anna sulaa liemeen.
Suurusta keitto vesilasilliseen sekoitetuilla vehnäjauhoilla.
Tarkista maku, lisää suolaa tarvittaessa.
Nauti höyryävän kuumana paahdetun ruisleivän kera.

(Julkaistu alunperin 30.9.2005 Kuusenkerkkä-blogissa)

Ylistys tomaateille

Tänä vuonna on tullut paljon tomaatteja. Kasvihuone pullistelee kirsikka-, luumu- ja pihvitomaatteja. Kylvin siemenet huhtikuussa pieniin potteihin ja koulin taimet toukokuussa vahvaan multaan, johon sekoitin kompostia, palanutta hevosenlantaa ja kaupan turvemultaa. Asuinhuoneissa on aina liian lämmin ja kuiva ilma pienille taimille, joten niitä kuolee joka vuosi noin puolet itäneiden siementen määrästä – huolellisista huoltotoimenpiteistä huolimatta tai ehkä niiden vuoksi. Niinpä kylvän aina valtaisan määrän siemeniä ja keväisin on asunnon kaikkien ikkunoiden edessä röykkiöt taimilaatikoita. Osa laatikoista roikkuu katosta ripustettujen narujen varassa ikkunan puolivälissä, osa laatikoista on ikkunalautojen tasalla. Näkymä on kuin suoraan venäläisen datshnikin olohuoneesta, joka pullistelee erikokoisia ja –näköisiä taimia odottamassa datshan puutarhaan siirtoa.

Mutta tomaateista siis. Kesäkuun alussa, kun yöpakkasten vaara oli jo ohi, istutin taimet kasvihuoneeseen. Juurille annoin kourallisen kanankakkaa ja tuhdin annoksen kompostia. Kastelin mullan läpimäräksi ja koko kesän annoin vettä vain kerran viikossa, mutta silloinkin reilusti. Kastelujen välillä multa kuivahti pinnasta mutta säilyi muhevan kosteana pinnan alla. Heti istutuksen ja ensimmäisen kastelun jälkeen riensin leikkaamaan nurmikkoa, jotta sain arvokasta ruohosilppua taimien juurelle. Minulla on keräävä ruohonleikkuri ja kaikki ruohosilppu menee hyötykäyttöön. Se on arvokasta typpilannoitusta kasveille ja lisäksi silppukerros kasvien juurilla estää maan kuivumisen sekä rikkaruohojen kasvamisen. Silppukerros hupenee kesän mittaan mutta onneksi se on lisääntyvä luonnonvara, jota käytän miltein kaikille kasvihuoneen ja kasvimaan kasveille. Lisälannoitteeksi tein nokkosvettä. Keräsin ämpärillisen nuoria nokkosia ja täytin ämpärin vedellä. Sekoitin cocktailia päivittäin. Kahdessa viikossa nokkoset olivat lionneet veteen, joka oli muuttunut myrkynvihreäksi haisevaksi liejuksi. Laimensin sitä kastelukannuun noin 1:10 suhteessa eli täyteen kastelukannuun lorautin vajaan litran nokkosvettä ja annoin taimille aina kastelun jälkeen. Tomaatit ovat varsin työläitä kasvatteja, sillä niistä pitää poistaa varkaita vähän väliä, korkeat lajikkeet pitää sitoa kasvamaan ylöspäin ja kasvihuoneen lämpötila pitää saada mahdollisimman tasaiseksi. Yöllä on tietenkin viileämpää kuin päivällä, mutta se ei haittaa niin kauan kuin mittari pysyy plussan puolella. Päivällä aurinko porottaa muovihuoneen tulikuumaksi, joten sinne pitää saada kunnollinen tuuletus. Sateisina kesinä ja syksyllä taas on riesana liika kosteus, jota torjutaan myös tuuletuksella. Kosteus mädättää tomaatteja ja aiheuttaa muitakin kasvitauteja, mikä on yksi syy siihen että kastelen vain kerran viikossa. Loppukesästä taimiin yleensä ilmestyy jonkin otuksen, ilmeisesti perhosen munia ja toukkia, jotka pitää hävittää välittömästi jos mielii saada satoa. Muniin tehoaa vesisuihku, joten vedän vesiletkun kasvihuoneeseen ja ruiskutan taimet huolellisesti läpi pienellä paineella. Jos jokunen toukka selviää suihkusta, niin se on helppo noukkia pois käsin. Tänä syksynä löysin myös muutaman etanan, jotka olivat kaivautuneet melkein kypsiin tomaatteihin sisälle.

Tomaatit kypsyvät vain yli 14 asteessa, joten näin syyskuussa alkaa jo olla liian kylmä. Ei huolta! Ne kypsyvät myös sisällä lämpimässä ja pimeässä paikassa. Nytkin minulla on kaksi ämpärillistä tomaatteja kaapissa kypsymässä. Käyn ämpäreitä läpi parin päivän välein. Niin hyviä kuin omat tomaatit ovatkin, suuren sadon syöminen ei onnistu, joten joudun säilömään tomaatteja joka syksy. Yleensä vain lohkon raa´at tomaatit, tehosekoitan ja pakastan ne puolen litran rasioissa. Pakastettua sosetta käytän keittopohjina, leivon siitä ihania sipuli-tomaattisämpylöitä ja teen omatekoista ketsuppia, joka on paljon maukkaampaa kuin mikään kaupan tuote. Kaupan ketsuppi aiheuttaa minulle allergisen reaktion, mutta omatekemää voin syödä huoleti. Omat tomaatit ovat voimakkaan makuisia ja huomattavasti makeampia kuin kaupassa myytävät tehokasvatetut vetiset jäljittelijänsä.


Kotitekoinen tomaattiketsuppi

1,5 kg kypsiä tomaatteja siivottuina ja palasiksi lohkottuina
6 isoa sipulia pilkottuina
2 nuorta lipstikan vartta silputtuna
Keitä aineet pienessä vesitilkassa pehmeiksi. Jauha ne tehosekoittimessa tasaiseksi mössöksi ja kaada takaisin kattilaan.

Lisää kattilaan
2 dl hillosokeria
1 dl väkiviinaetikkaa
0,5 tl hienonnettua neilikkaa
2 rkl suolaa

Anna poreilla hiljakseen vähintään 2 tuntia tai niin kauan että vesi ei enää erotu massasta.
Purkita huolellisesti pestyihin ja kuumennettuihin lasipurkkeihin.

Anna muhia vähintään 3 kuukautta, jotta maut ehtivät tasaantua. Parhaimmillaan ketsuppi on vasta reilun puolen vuoden päästä, mutta se säilyy yli vuodenkin ja maku paranee koko ajan, mikäli olet desinfioinut lasipurkit huolellisesti, niin että säilyke ei ala pilaantua.

Itselläni on yleensä kahta, joskus kolmeakin eri valmistuserää kellarissa. Käytän ketsuppia mausteena, ruuanlaitossa, pizzapohjan täytteenä ja spagetin kastikkeena. Yleensä teen yhden kattilallisen syksyllä tomaattien kypsyttyä ja toisen erän keväällä pakastimen tyhjennyksen yhteydessä.



Makea tomaattihyytelö

1 kg kypsiä tomaatteja
Puhdista ja lohko tomaatit isoon kattilaan. Keitä vesitilkassa, kunnes ne pehmiävät. Jauha tehosekoittimessa tasaiseksi mössöksi ja kaada takaisin kattilaan.
Lisää kattilaan 1 sitruunasta puristettu mehu ja 5 dl hillosokeria.
Sekoita hyvin ja anna kiehua 10 minuuttia. Purkita huolellisesti pestyihin ja kuumennettuihin lasipurkkeihin.

(alunperin julkaistu 25.9.2005 Kuusenkerkkä-blogissa)

Flunssankarkoitusresepti

Tervetuloa kaikki uudet ja vanhat lukijat!  Olen iloinen, että entisen blogini kautta on tänne tullut monta käyntiä,  vaikka sekin eli hiljaiseloa pitkät ajat.  Perustin tämän blogin alunperin omaksi muistilistakseni, jonne halusin kirjata ylös hyväksi havaitsemiani reseptejä ja linkkejä muihin ruokaohjeisiin. Useinhan jotain hyvää ruokaa tulee tehtyä kyllästymiseen asti monta kertaa peräkkäin ja sitten se jää unohduksiin,  kun uudet herkut tulevat tilalle. Sen vuoksi postaukset ovat varsin karun näköisiä,  usein ilman kuvia ja ylimääräisiä selityksiä.  Tosin siihen vaikuttanee kuivakka virkamiesluonteenikin,  joka ei aina edes välttämättömimmissä small-talk -tilanteissa taivu ylimääräisiin lurinoihin.  Tätä linjaa aion jatkaa edelleen, kun sen olen hyväksi havainnut,  ja sapuskatkin pysyvät todennäköisesti edelleen samalla "kasvimaalta pöytään ilman turhia krumeluureja" -tyylillä.  Suurin muutos entiseen on siirtymiseni karppaajaksi,  jonka aiheutti kohonnut verenpaine ja ylimääräisen painolastin rasitus nilkoissa.  Sokeria ja valkoisia vehnäjauhoja on turha enää etsiä tästä blogista,  paitsi vanhemmista ohjeista. Nykyään kokkailen tylsästi kaikkea mahdollista vihreää ja punaista,  joka ei juokse karkuun,  sekä lisukkeena vähän lihaa, kanaa tai kalaa.  Elopaino on nyttemmin keventynyt jo niin paljon, että 5 vuotta vanhat motivaatiofarkut mahtuvat päälle.  Tavoitteena on pystyä juoksemaan vielä hengästymättä postilaatikolle ja takaisin niin ettei seuraavia kolmea päivää tarvitse kulkea kyynärsauvoihin nojaten.

Tämä kesä on ollut kiireinen,  ehkä vähän liiankin koska sain napattua syksyn ensimmäiset flunssabasillit jo ennen kuin syksy kunnolla alkoikaan. Tauti alkaa nyt olla voiton puolella,  joten laitanpa flunssankarkotusreseptin tähän samalla ylös vastaisuuden varalle.

FLUNSSANKARKOITUS

1. Höyryhengitys

Pienen kattilan pohjalle puoli litraa vettä ja pieni valkosipulinkynsi lohkottuna kahteen osaan.
Ei kannata laittaa isoa kynttä eikä murskata sitä, sillä noinkin keuhkoihin kulkeutuu ihan tarpeeksi ytyä, jotta hengitys haisee valkosipulilta vielä seuraavanakin päivänä.
Lisäksi voi tipauttaa höyryävän veden pinnalle YHDEN TIPAN Carmolista,  eteeristä laventeliöljyä tai muuta eteeristä öljyä oman mieltymyksensä mukaan.
Sitten vain kylpypyyhe pään ylitse ja hengittelemään VAROVASTI kuumaa höyryä.
Samaa vettä voi tietenkin käyttää useamman kerran ja kannattaakin hengitellä parin kolmen tunnin välein,  tai ainakin heti kun alkaa yskittää.

2. Elimistön puhdistus flunssabasilleista

Paljon kuumaa ja huoneenlämpöistä juotavaa. 
Paljon maitohappobasilleja suolen tasapainoittamiseksi (hapankaalia, yes!)
Paljon tuoretta vihreää:  itse kävin aamutakki päällä hakemassa puutarhasta nuoria nokkosenversoja (kun nokkospuskan vetää maan tasalle pari kertaa kesässä, siitä saa tuoretta uutta versoa myöhäiseen syksyyn), muutaman salaatinlehden,  saksankirvelin lehtiä, mirrinminttua,  kehäkukan kukkia ja pari maahan tipahtanutta omenaa.  Huuhtelin ne huolellisesti ja laitoin tehosekottimeen.  Lisäksi vähän kesäkurpitsaa, puolikas banaani, teelusikallinen inkivääritahnaa ja lasillinen vettä. Lopputulos maistui raikkaan kirpeälle omenalle. 

3.  Lepoa ja hyvää seuraa

Kantarelleja!

Niitä on saatu nautiskella jo muutaman kerran, mutta nyt vasta huomasin, että tänne voisi kirjoittaa ohjeen, miten itse mieluiten nautiskelen tätä metsän kultaista herkkua.

Kuten yleensäkin elämässä,  yksinkertaisuus on parasta. Joten siivouksen jälkeen pienin sieniä vähän ja heitän pannulle. Reilusti voita sekaan. Kansi päälle ja muhimaan puoleksi tunniksi, jotta kaikki nesteet haihtuvat kannen raosta ja sienistä tulee ihanan pehmeitä.

Sitten kippaan sekaan purkillisen valutettuja hillosipuleita.  Kyllä vaan,  hillosipuleita.
Suolaa maun mukaan.  Ja annetaan hautua vielä viisi minuuttia, että sipulit lämpiävät.

Nautitaan voilla voidellun tuoreen ruisleivän päältä ilman veistä ja haarukkaa,  suoraan pannulta mättäen, sormet ja suupielet rasvassa kuin metsäläiset ikään. Kerran tai kaksi vuodessa.

Pähkinä-suklaa kuivakakku

Tein eilen tuossa aikaisemmin mainitsemaani maapähkinän makuista kakkua,  mutta tällä kertaa muutin vähän reseptiä, koska halusin tehdä kuivakakun ja kokeilla saisinko siitä vielä kuohkeamman vatkaamalla valkuaiset erikseen.  Kakku onnistui erinomaisesti,  siitä tuli erittäin kuohkea ja pehmeä kun paistoin sen rengasvuoassa.

4 munaa,  erottele keltuaiset ja valkuaiset
200 g maapähkinätahnaa (käytin sokeroimatonta)
1 rkl psylliumjauhetta
3 tl leivinjauhetta
3 rkl kaakaojauhetta
aitoa vaniljaa
makeutusainetta
n. 2 dl huoneenlämpöistä kahvia

Vatkaa ensimmäiseksi valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Ne vatkautuvat parhaiten huoneenlämpöisinä.

Vatkaa sen jälkeen toisessa kulhossa maapähkinätahnaa niin että se vaahtoutuu hieman. Lisää keltuaiset ja kahvia sen verran että seoksesta tulee puuromaista.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi ne pähkinäseoksen sekaan kaakaojauheen paakkujen poistamiseksi.

Kaada sitten seos varovasti sekoittaen valkuaisvaahtoon, jotta se jäisi mahdollisimman ilmavaksi.

Minä lisään yleensä makeutuksen vasta tässä vaiheessa, jotta sitä ei mene liikaa.

Kaada taikina rengasvuokaan ja paista 170 asteessa vajaa puoli tuntia.
Kakku kohoaa keskeltä, joten en suosittele paistamaan sitä pyöreässä vuuassa.

Juustokakku

250 g raejuustoa
2 dl kuohukermaa
4 munaa
1 dl mantelilastuja
Halutessasi voit lisätä steviaa / muuta makeutusta,  vaniljaa,  kanelia.

Valuta raejuusto kahvinsuodattimessa tai tiheässä siivilässä, mieluiten yön yli. Siitä pitää tulla kiinteää massaa.

Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi. Sekoita siihen muut aineet.  Laita halutessasi vähän makeutusta ja mausteita.

Paista 200 asteisen uunin keskiosassa puolisen tuntia, kunnes pinta on kauniin ruskea.
Tarjoa jäähtyneenä kermavaahdon ja marjojen kera.

Ohjetta muokattu Anna Hallénin kirjasta Karppaajan LCHF kotiruokaa.

Taas kukkakaalia

Opin tänään uuden asian:  miten bloggerista löytyy kävijämäärä. Kiitos kaikille 93 uteliaalle lukijalleni! Huomasin myös, että google-hakujen ylittämätön kuningas on "kukkakaalimuhennos" peräti 7 haulla.  Ja jotta sata käyntikertaa tulisi täyteen, laitanpa tähän uuden kukkakaalireseptin, jonka kopioin Anna Hallénin kirjasta Karppaajan LCHF kotiruokaa. Mainio kirja muuten, siinä on paljon ruokia, joita olen valmistanut jo ennen kuin löysin tämän kirjan,  mutkattomia ja maistuvia, helppotekoisia ja nopeita ruokia. Tässä yksi nopeimmista:

Kukkakaaliriisi
Raasta kukkakaali raastinraudan karkeimmalla terällä. Kaada raaste kiehuvaan veteen 10 sekunniksi. Valuta lävikössä.

Kukkakaalimurusilla on raastettaessa taipumus sinkoilla ympäri keittiötä, joten suosittelen raastamaan sen ison kinkkupussin sisällä.


Matkan varrella huomattua:
Tuli ostettua vähän liikaa kukkista tarjouksesta,  joten päätin pakastaa osan.
Käsittelin sen tällä ohjeella ja laitoin valutettuna puolen litran pakasterasioihin.

Ricotta-piiras

Jääkaapista löytyi rasia ricotta-juustoa ja mieli teki jotain hyvää.

Resepti löytyi täältä:
http://karppausjaperhe.blogspot.fi/2011/01/mustikkapiirakka-karpisti.html

Mustikoita ei tähän hätään ollut,  mutta pohjasta tuli oikein maukas ilman marjojakin. Maistuu parhaalta lämpimänä.

Suosittelen!