Ylistys tomaateille

Tänä vuonna on tullut paljon tomaatteja. Kasvihuone pullistelee kirsikka-, luumu- ja pihvitomaatteja. Kylvin siemenet huhtikuussa pieniin potteihin ja koulin taimet toukokuussa vahvaan multaan, johon sekoitin kompostia, palanutta hevosenlantaa ja kaupan turvemultaa. Asuinhuoneissa on aina liian lämmin ja kuiva ilma pienille taimille, joten niitä kuolee joka vuosi noin puolet itäneiden siementen määrästä – huolellisista huoltotoimenpiteistä huolimatta tai ehkä niiden vuoksi. Niinpä kylvän aina valtaisan määrän siemeniä ja keväisin on asunnon kaikkien ikkunoiden edessä röykkiöt taimilaatikoita. Osa laatikoista roikkuu katosta ripustettujen narujen varassa ikkunan puolivälissä, osa laatikoista on ikkunalautojen tasalla. Näkymä on kuin suoraan venäläisen datshnikin olohuoneesta, joka pullistelee erikokoisia ja –näköisiä taimia odottamassa datshan puutarhaan siirtoa.

Mutta tomaateista siis. Kesäkuun alussa, kun yöpakkasten vaara oli jo ohi, istutin taimet kasvihuoneeseen. Juurille annoin kourallisen kanankakkaa ja tuhdin annoksen kompostia. Kastelin mullan läpimäräksi ja koko kesän annoin vettä vain kerran viikossa, mutta silloinkin reilusti. Kastelujen välillä multa kuivahti pinnasta mutta säilyi muhevan kosteana pinnan alla. Heti istutuksen ja ensimmäisen kastelun jälkeen riensin leikkaamaan nurmikkoa, jotta sain arvokasta ruohosilppua taimien juurelle. Minulla on keräävä ruohonleikkuri ja kaikki ruohosilppu menee hyötykäyttöön. Se on arvokasta typpilannoitusta kasveille ja lisäksi silppukerros kasvien juurilla estää maan kuivumisen sekä rikkaruohojen kasvamisen. Silppukerros hupenee kesän mittaan mutta onneksi se on lisääntyvä luonnonvara, jota käytän miltein kaikille kasvihuoneen ja kasvimaan kasveille. Lisälannoitteeksi tein nokkosvettä. Keräsin ämpärillisen nuoria nokkosia ja täytin ämpärin vedellä. Sekoitin cocktailia päivittäin. Kahdessa viikossa nokkoset olivat lionneet veteen, joka oli muuttunut myrkynvihreäksi haisevaksi liejuksi. Laimensin sitä kastelukannuun noin 1:10 suhteessa eli täyteen kastelukannuun lorautin vajaan litran nokkosvettä ja annoin taimille aina kastelun jälkeen. Tomaatit ovat varsin työläitä kasvatteja, sillä niistä pitää poistaa varkaita vähän väliä, korkeat lajikkeet pitää sitoa kasvamaan ylöspäin ja kasvihuoneen lämpötila pitää saada mahdollisimman tasaiseksi. Yöllä on tietenkin viileämpää kuin päivällä, mutta se ei haittaa niin kauan kuin mittari pysyy plussan puolella. Päivällä aurinko porottaa muovihuoneen tulikuumaksi, joten sinne pitää saada kunnollinen tuuletus. Sateisina kesinä ja syksyllä taas on riesana liika kosteus, jota torjutaan myös tuuletuksella. Kosteus mädättää tomaatteja ja aiheuttaa muitakin kasvitauteja, mikä on yksi syy siihen että kastelen vain kerran viikossa. Loppukesästä taimiin yleensä ilmestyy jonkin otuksen, ilmeisesti perhosen munia ja toukkia, jotka pitää hävittää välittömästi jos mielii saada satoa. Muniin tehoaa vesisuihku, joten vedän vesiletkun kasvihuoneeseen ja ruiskutan taimet huolellisesti läpi pienellä paineella. Jos jokunen toukka selviää suihkusta, niin se on helppo noukkia pois käsin. Tänä syksynä löysin myös muutaman etanan, jotka olivat kaivautuneet melkein kypsiin tomaatteihin sisälle.

Tomaatit kypsyvät vain yli 14 asteessa, joten näin syyskuussa alkaa jo olla liian kylmä. Ei huolta! Ne kypsyvät myös sisällä lämpimässä ja pimeässä paikassa. Nytkin minulla on kaksi ämpärillistä tomaatteja kaapissa kypsymässä. Käyn ämpäreitä läpi parin päivän välein. Niin hyviä kuin omat tomaatit ovatkin, suuren sadon syöminen ei onnistu, joten joudun säilömään tomaatteja joka syksy. Yleensä vain lohkon raa´at tomaatit, tehosekoitan ja pakastan ne puolen litran rasioissa. Pakastettua sosetta käytän keittopohjina, leivon siitä ihania sipuli-tomaattisämpylöitä ja teen omatekoista ketsuppia, joka on paljon maukkaampaa kuin mikään kaupan tuote. Kaupan ketsuppi aiheuttaa minulle allergisen reaktion, mutta omatekemää voin syödä huoleti. Omat tomaatit ovat voimakkaan makuisia ja huomattavasti makeampia kuin kaupassa myytävät tehokasvatetut vetiset jäljittelijänsä.


Kotitekoinen tomaattiketsuppi

1,5 kg kypsiä tomaatteja siivottuina ja palasiksi lohkottuina
6 isoa sipulia pilkottuina
2 nuorta lipstikan vartta silputtuna
Keitä aineet pienessä vesitilkassa pehmeiksi. Jauha ne tehosekoittimessa tasaiseksi mössöksi ja kaada takaisin kattilaan.

Lisää kattilaan
2 dl hillosokeria
1 dl väkiviinaetikkaa
0,5 tl hienonnettua neilikkaa
2 rkl suolaa

Anna poreilla hiljakseen vähintään 2 tuntia tai niin kauan että vesi ei enää erotu massasta.
Purkita huolellisesti pestyihin ja kuumennettuihin lasipurkkeihin.

Anna muhia vähintään 3 kuukautta, jotta maut ehtivät tasaantua. Parhaimmillaan ketsuppi on vasta reilun puolen vuoden päästä, mutta se säilyy yli vuodenkin ja maku paranee koko ajan, mikäli olet desinfioinut lasipurkit huolellisesti, niin että säilyke ei ala pilaantua.

Itselläni on yleensä kahta, joskus kolmeakin eri valmistuserää kellarissa. Käytän ketsuppia mausteena, ruuanlaitossa, pizzapohjan täytteenä ja spagetin kastikkeena. Yleensä teen yhden kattilallisen syksyllä tomaattien kypsyttyä ja toisen erän keväällä pakastimen tyhjennyksen yhteydessä.



Makea tomaattihyytelö

1 kg kypsiä tomaatteja
Puhdista ja lohko tomaatit isoon kattilaan. Keitä vesitilkassa, kunnes ne pehmiävät. Jauha tehosekoittimessa tasaiseksi mössöksi ja kaada takaisin kattilaan.
Lisää kattilaan 1 sitruunasta puristettu mehu ja 5 dl hillosokeria.
Sekoita hyvin ja anna kiehua 10 minuuttia. Purkita huolellisesti pestyihin ja kuumennettuihin lasipurkkeihin.

(alunperin julkaistu 25.9.2005 Kuusenkerkkä-blogissa)

Flunssankarkoitusresepti

Tervetuloa kaikki uudet ja vanhat lukijat!  Olen iloinen, että entisen blogini kautta on tänne tullut monta käyntiä,  vaikka sekin eli hiljaiseloa pitkät ajat.  Perustin tämän blogin alunperin omaksi muistilistakseni, jonne halusin kirjata ylös hyväksi havaitsemiani reseptejä ja linkkejä muihin ruokaohjeisiin. Useinhan jotain hyvää ruokaa tulee tehtyä kyllästymiseen asti monta kertaa peräkkäin ja sitten se jää unohduksiin,  kun uudet herkut tulevat tilalle. Sen vuoksi postaukset ovat varsin karun näköisiä,  usein ilman kuvia ja ylimääräisiä selityksiä.  Tosin siihen vaikuttanee kuivakka virkamiesluonteenikin,  joka ei aina edes välttämättömimmissä small-talk -tilanteissa taivu ylimääräisiin lurinoihin.  Tätä linjaa aion jatkaa edelleen, kun sen olen hyväksi havainnut,  ja sapuskatkin pysyvät todennäköisesti edelleen samalla "kasvimaalta pöytään ilman turhia krumeluureja" -tyylillä.  Suurin muutos entiseen on siirtymiseni karppaajaksi,  jonka aiheutti kohonnut verenpaine ja ylimääräisen painolastin rasitus nilkoissa.  Sokeria ja valkoisia vehnäjauhoja on turha enää etsiä tästä blogista,  paitsi vanhemmista ohjeista. Nykyään kokkailen tylsästi kaikkea mahdollista vihreää ja punaista,  joka ei juokse karkuun,  sekä lisukkeena vähän lihaa, kanaa tai kalaa.  Elopaino on nyttemmin keventynyt jo niin paljon, että 5 vuotta vanhat motivaatiofarkut mahtuvat päälle.  Tavoitteena on pystyä juoksemaan vielä hengästymättä postilaatikolle ja takaisin niin ettei seuraavia kolmea päivää tarvitse kulkea kyynärsauvoihin nojaten.

Tämä kesä on ollut kiireinen,  ehkä vähän liiankin koska sain napattua syksyn ensimmäiset flunssabasillit jo ennen kuin syksy kunnolla alkoikaan. Tauti alkaa nyt olla voiton puolella,  joten laitanpa flunssankarkotusreseptin tähän samalla ylös vastaisuuden varalle.

FLUNSSANKARKOITUS

1. Höyryhengitys

Pienen kattilan pohjalle puoli litraa vettä ja pieni valkosipulinkynsi lohkottuna kahteen osaan.
Ei kannata laittaa isoa kynttä eikä murskata sitä, sillä noinkin keuhkoihin kulkeutuu ihan tarpeeksi ytyä, jotta hengitys haisee valkosipulilta vielä seuraavanakin päivänä.
Lisäksi voi tipauttaa höyryävän veden pinnalle YHDEN TIPAN Carmolista,  eteeristä laventeliöljyä tai muuta eteeristä öljyä oman mieltymyksensä mukaan.
Sitten vain kylpypyyhe pään ylitse ja hengittelemään VAROVASTI kuumaa höyryä.
Samaa vettä voi tietenkin käyttää useamman kerran ja kannattaakin hengitellä parin kolmen tunnin välein,  tai ainakin heti kun alkaa yskittää.

2. Elimistön puhdistus flunssabasilleista

Paljon kuumaa ja huoneenlämpöistä juotavaa. 
Paljon maitohappobasilleja suolen tasapainoittamiseksi (hapankaalia, yes!)
Paljon tuoretta vihreää:  itse kävin aamutakki päällä hakemassa puutarhasta nuoria nokkosenversoja (kun nokkospuskan vetää maan tasalle pari kertaa kesässä, siitä saa tuoretta uutta versoa myöhäiseen syksyyn), muutaman salaatinlehden,  saksankirvelin lehtiä, mirrinminttua,  kehäkukan kukkia ja pari maahan tipahtanutta omenaa.  Huuhtelin ne huolellisesti ja laitoin tehosekottimeen.  Lisäksi vähän kesäkurpitsaa, puolikas banaani, teelusikallinen inkivääritahnaa ja lasillinen vettä. Lopputulos maistui raikkaan kirpeälle omenalle. 

3.  Lepoa ja hyvää seuraa

Kantarelleja!

Niitä on saatu nautiskella jo muutaman kerran, mutta nyt vasta huomasin, että tänne voisi kirjoittaa ohjeen, miten itse mieluiten nautiskelen tätä metsän kultaista herkkua.

Kuten yleensäkin elämässä,  yksinkertaisuus on parasta. Joten siivouksen jälkeen pienin sieniä vähän ja heitän pannulle. Reilusti voita sekaan. Kansi päälle ja muhimaan puoleksi tunniksi, jotta kaikki nesteet haihtuvat kannen raosta ja sienistä tulee ihanan pehmeitä.

Sitten kippaan sekaan purkillisen valutettuja hillosipuleita.  Kyllä vaan,  hillosipuleita.
Suolaa maun mukaan.  Ja annetaan hautua vielä viisi minuuttia, että sipulit lämpiävät.

Nautitaan voilla voidellun tuoreen ruisleivän päältä ilman veistä ja haarukkaa,  suoraan pannulta mättäen, sormet ja suupielet rasvassa kuin metsäläiset ikään. Kerran tai kaksi vuodessa.

Pähkinä-suklaa kuivakakku

Tein eilen tuossa aikaisemmin mainitsemaani maapähkinän makuista kakkua,  mutta tällä kertaa muutin vähän reseptiä, koska halusin tehdä kuivakakun ja kokeilla saisinko siitä vielä kuohkeamman vatkaamalla valkuaiset erikseen.  Kakku onnistui erinomaisesti,  siitä tuli erittäin kuohkea ja pehmeä kun paistoin sen rengasvuoassa.

4 munaa,  erottele keltuaiset ja valkuaiset
200 g maapähkinätahnaa (käytin sokeroimatonta)
1 rkl psylliumjauhetta
3 tl leivinjauhetta
3 rkl kaakaojauhetta
aitoa vaniljaa
makeutusainetta
n. 2 dl huoneenlämpöistä kahvia

Vatkaa ensimmäiseksi valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Ne vatkautuvat parhaiten huoneenlämpöisinä.

Vatkaa sen jälkeen toisessa kulhossa maapähkinätahnaa niin että se vaahtoutuu hieman. Lisää keltuaiset ja kahvia sen verran että seoksesta tulee puuromaista.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi ne pähkinäseoksen sekaan kaakaojauheen paakkujen poistamiseksi.

Kaada sitten seos varovasti sekoittaen valkuaisvaahtoon, jotta se jäisi mahdollisimman ilmavaksi.

Minä lisään yleensä makeutuksen vasta tässä vaiheessa, jotta sitä ei mene liikaa.

Kaada taikina rengasvuokaan ja paista 170 asteessa vajaa puoli tuntia.
Kakku kohoaa keskeltä, joten en suosittele paistamaan sitä pyöreässä vuuassa.

Juustokakku

250 g raejuustoa
2 dl kuohukermaa
4 munaa
1 dl mantelilastuja
Halutessasi voit lisätä steviaa / muuta makeutusta,  vaniljaa,  kanelia.

Valuta raejuusto kahvinsuodattimessa tai tiheässä siivilässä, mieluiten yön yli. Siitä pitää tulla kiinteää massaa.

Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi. Sekoita siihen muut aineet.  Laita halutessasi vähän makeutusta ja mausteita.

Paista 200 asteisen uunin keskiosassa puolisen tuntia, kunnes pinta on kauniin ruskea.
Tarjoa jäähtyneenä kermavaahdon ja marjojen kera.

Ohjetta muokattu Anna Hallénin kirjasta Karppaajan LCHF kotiruokaa.

Taas kukkakaalia

Opin tänään uuden asian:  miten bloggerista löytyy kävijämäärä. Kiitos kaikille 93 uteliaalle lukijalleni! Huomasin myös, että google-hakujen ylittämätön kuningas on "kukkakaalimuhennos" peräti 7 haulla.  Ja jotta sata käyntikertaa tulisi täyteen, laitanpa tähän uuden kukkakaalireseptin, jonka kopioin Anna Hallénin kirjasta Karppaajan LCHF kotiruokaa. Mainio kirja muuten, siinä on paljon ruokia, joita olen valmistanut jo ennen kuin löysin tämän kirjan,  mutkattomia ja maistuvia, helppotekoisia ja nopeita ruokia. Tässä yksi nopeimmista:

Kukkakaaliriisi
Raasta kukkakaali raastinraudan karkeimmalla terällä. Kaada raaste kiehuvaan veteen 10 sekunniksi. Valuta lävikössä.

Kukkakaalimurusilla on raastettaessa taipumus sinkoilla ympäri keittiötä, joten suosittelen raastamaan sen ison kinkkupussin sisällä.


Matkan varrella huomattua:
Tuli ostettua vähän liikaa kukkista tarjouksesta,  joten päätin pakastaa osan.
Käsittelin sen tällä ohjeella ja laitoin valutettuna puolen litran pakasterasioihin.

Ricotta-piiras

Jääkaapista löytyi rasia ricotta-juustoa ja mieli teki jotain hyvää.

Resepti löytyi täältä:
http://karppausjaperhe.blogspot.fi/2011/01/mustikkapiirakka-karpisti.html

Mustikoita ei tähän hätään ollut,  mutta pohjasta tuli oikein maukas ilman marjojakin. Maistuu parhaalta lämpimänä.

Suosittelen!

Pekonibroiskua toisella tavalla

Tarkoitus oli tehdä taas pekoniin käärittyjä broiskufileitä, mutta paketista löytyikin luvatun 7 fileen sijasta 12 kpl pieniä läpysköitä. Niihin ei ollut tarpeeksi pekonia ympärille, joten piti kehitellä toinen tapa.

Niinpä suikaloin paketillisen pekonia ja paistoin pannulla rasvat pois. Pekonia ei saa paistaa kypsäksi, koska se kypsyy uunissa lisää.

Levitin broiskut vieriviereen leivinpaperin päälle,  suolasin, pippuroin ja levitin kunnon kerroksen juustoraastetta.  Sitten käärin ne rullalle jokaisen yksitellen. Rullista tuli varsin pieniä.

Kaadoin pekonit pannulta kuppiin ja paistoin rasvassa broiskujen pinnan kiinni.

Ladoin rullat voideltuun uunivuokaan tosi tiukkaan, jotta ne eivät aukeaisi uunissa. Päälle kaadoin loput rasvat pannulta,  pekonit ja vähän juustoraastetta.

Paistoin 170 asteessa puolisen tuntia. Näistä tuli vielä maukkaampia ja mehukkaampia kuin aikaisemmista.

Valitan,  en ehtinyt ottaa kuvaa ennen kuin uunivuoka tyhjeni...

Maapähkinänmakuinen täytekakku

Kopsasin tämän ohjeen toisesta blogistani ja olenpa tainnut sen antaa karppifoorumillekin joskus aikoinaan. Tässä siis yksi lempparikakuistani:

Kakkupohjaan, joka sivumennen sanoen menee myös kuivakakusta ihan täysiään, niin mehevä ja kuohkea se on, tarvitsee seuraavia aineita:

4 munaa
200 g maapähkinävoita
1/2 tl psylliumjauhetta
3 tl leivinjauhetta
2 rkl kookosjauhoja
2 rkl kaakaojauhoja
2 tl aitoa vaniljaa
ripaus suolaa
makeutusainetta (laitoin 1/2 tl jauhemaista steviaa)

Laita ensimmäiseksi psylliumjauhe turpoamaan vesilasilliseen ja sekoittele välillä. Vatkaa huoneenlämpöiset munat kuohkeaksi vaahdoksi kulhossa.
Voit myös erotella keltuaiset ja valkuaiset.  Siinä tapauksessa vatkaa ensin valkuaiset kovaksi vaahdoksi omassa kulhossaan.  Vatkaa sen jälkeen keltuaiset muiden aineiden kanssa vaahdoksi. Lopuksi yhdistä vaahdot varovasti käännellen, jotta valkuaisen kuohkeus ei katoa.

On tärkeää turvottaa psyllium ensin vedessä. Jos lisäät sen kuivana taikina sekaan, se imee taikinasta kaiken nesteen ja kuivattaa taikinan kovaksi kiveksi kulhon pohjalle.

Kun psyllium on turvonnut tasaiseksi massaksi, kaada se toiseen kulhoon ja lisää sinne pähkinävoi. Vatkaa ne myös kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita sitten molemmat vaahdot hyvin keskenään mutta älä jatka enää vatkaamista, ettei vaahto laske.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vaahtoon varovasti nostellen. Lisää makeutusainetta tarvittaessa. Jos taikinasta tulee liian kiinteää, ohenna sitä kermalla. Kaavi sen jälkeen taikina vuokaan ja paista 200 asteessa kunnes se irtoaa reunoista (n. 15 min). Nosta vuoka jäähtymään ja kumoa se vasta täysin jäähtyneenä, jotta kakku ei hajoa.


Pähkinänmakuinen täyte


4 dl kuohukermaa (osan voi korvata rahkalla, jos ei halua niin rasvaista)
200 g maapähkinävoita
mausteeksi vaniljaa
makeutusainetta

Vatkaa ensin kerma vaahdoksi ja lisää sitten pähkinävoi. Sekoita. Mausta ja maista. Lisää makua jos siltä tuntuu.

Jos haluat kestävämpää vaahtoa, lisää siihen 6 liivatelehteä. Valmista liivate pakkauksen ohjeen mukaan ja lisää viimeiseksi hyvin sekoittaen. Liivateliuos tekee vaahdosta ensin nestemäistä, mutta laita astia jääkaappiin, jolloin liivate hyytyy nopeasti. Vatkaa seosta sähkövatkaimella 10-15 minuutin välein, jolloin liivateseos kuohkeutuu tasaisesti eikä siihen tule klimppejä. Vatkaa vielä täysin hyytynyt seos kuohkeaksi ja täytä kakku samaan vuokaan jossa paistoit sen. Anna jähmettyä yön yli jääkaapissa.

Täytetty jauheliharulla

Pakastimesta on kiire saada vanhat pois alta. Tähän ruokaan upposi kaksi pakettia sieniä.

Kilo sika-nautajauhelihaa
Pippuria ja suolaa
Kaksi pakettia (puolisen kiloa) pakastettuja suppilovahveroita
Kaksi isoa sipulia
Reilusti vihreitä yrttejä maun mukaan,  esim. lipstikkaa, persiljaa, tilliä, rakuunaa
200 g voimakkaan makuista juustoa,  esim. mustaleimaista emmentalia

Levitä työpöydälle arkki voipaperia/leivinpaperia ja painele jauheliha sen päälle. Leikkaa muovipussista toinen sivu ja pääty auki, niin että saat melkein paperiarkin kokoisen muovinpalasen ja levitä se jauhelihan päälle. Nyt jauheliha on paperin ja muovin välissä. Kaulitse se sentin paksuiseksi levyksi. Tasoita reunat kääntämällä ne kaksinkerroin ja kaulitse vielä kerran koko levy reilun sentin paksuiseksi.
Mittaa pitkän sivun pituus vähän lyhemmäksi kuin se uunivuoka, johon aiot laittaa ruuan paistumaan.
Ota muovi pois ja pese se,  voit käyttää sitä monta kertaa.
Levitä jauhelihan päälle pippuria ja suolaa.

Kuori ja lohko sipulit. Jauha ne yleiskoneessa suppilovahveroiden kanssa tasaiseksi massaksi. Lisää suolaa ja pippuria.  Levitä massa jauhelihan päälle tasaiseksi kerrokseksi.

Jauha nyt yleiskoneessa vihreät yrtit tasaiseksi massaksi ja levitä ne seuraavaksi kerrokseksi.

Raasta juusto ja levitä se päällimmäiseksi kerrokseksi.

Käännä alla olevaa leivinpaperia avuksi käyttäen koko komeus rullalle ja aseta uunivuokaan niin että päälle jäänyt liitoskohta tulee alle.  Paista 175 asteessa. 

Kukkakaalia ja valkosipulinkynsiä

Sain idean tähän ruokaan vanhasta Hesarin ruokajutusta, jossa kerrottiin miten Italiassa kukkista käsitellään "vähemmän hellävaraisesti" kuin Suomessa.

Iso kukkakaali,  irrota kukkatertut ja halkaise suurimmat kahtia, poista huonot kohdat
Kokonainen valkosipuli,  irrota kynnet ja kuori ne, jätä kokonaisiksi
Ruokaöljyä noin 1 dl
Suolaa, pippuria
200 g vahvaa juustoa raasteena (mustaleimaista emmentalia)
purkki kermaviiliä

Lämmitä wokkipannussa puolet öljystä ja paista siinä valkosipulin kynsiä niin että ne ruskettuvat. Varo polttamasta niitä. Siirrä kypsyneet kynnet uunivuokaan ja jätä öljy pannuun. Laita öljyyn puolet kukkiksen kukkatertuista ja kääntele niitä kunnes ovat imeneet öljyn sisäänsä tasaisesti. Siirrä kukkikset myös uunivuokaan.
Paista sitten toinen satsi samalla tavalla.

Sekoita juustoraaste, kermaviili ja mausteet. Levitä 2/3 tahnasta kukkisten pinnalle ja laita vuoka uuniin
175 asteeseen 15-20 minuutiksi.
Ota vuoka uunista,  kääntele kukkiksia ja valele pohjalle valuneella nesteellä. Levitä loput tahnasta päälle ja laita vuoka taas uuniin noin puoleksi tunniksi.
Varo etteivät kukkikset pääse palamaan.

Toimii erinomaisesti sunnuntain uunipaistin lisukkeena.

Broisku kääriytyy pekoniin

Paketti kanan rintafileitä
Suolaa,  pippuria
Vahvan makuista juustoa,  esim. mustaleimaista emmentalia
Paketti pekonisiivuja

Levitä pöydälle iso palanen voipaperia / leivinpaperia. Levitä kanafileet päälle ja nuiji ne ohuiksi tasapaksuiksi,  mielellään myös tasasivuisiksi.
Mausta fileet reilulla kädellä,  broisku tarvitsee kunnolla mausteita.
Raasta emmentalia (tai ota juustohöylällä siivuja) ja levitä fileiden päälle.  Raaste tuntuu pysyvän paremmin sisällä,  siivuilla on tapana pursuta ulos paistamisen aikana.
Kääri fileet rullalle,  jokainen erikseen.
Kääri pekonisiivut kanarullien ympärille. Ne voi myös kiinnittää hammastikuilla jos haluaa mutta itse en viitsi kun näyttävät yleensä pysyvän ihan hyvin muutenkin.

Paista kuumalla pannulla rullien "pinta kiinni".
Sen jälkeen voit joko kypsentää rullat uunissa 170-200 asteessa tai paistinpannulla miedommalla lämmöllä. Varo ettei pinta pala,  kääntele rullia välillä.

Rullista irtoaa nestettä, josta saa hyvän kastikkeen.
Siivilöi neste paistinpannulle ja lisää desi kuohukermaa. Paista sekoitellen niin kauan että seon kiinteytyy kastikkeeksi ja on vaaleanruskeaa. Mausta tarpeen mukaan.

Yleensä paistan pari pakettia kerralla ja syömme näitä kylmänä vielä seuraavanakin päivänä. Ovat tosi hyviä vihreän salaatin kera.